Emme tunnistaneet itsessämme koiraihmistä, mutta paimenkoira Valla muutti kaiken reilu vuosi sitten. Juhannuksena tämä poikamme tyttöystävän australian kelpie saapui meille kylään ja hurmasi meidät rakkaudellaan, tottelevaisuudellaan, veikeydellään ja sopivalla villeydellään. Se on seikkailijakoira ja loistava merikoira. Se rakastaa uimista. Yksi ehdoton etu on myös se, ettei se jahtaa lintuja eikä muitakaan villieläimiä ollessaan vapaana.
Ja mikä parasta, voimme lainata mahtavaa kahviruskeaa karvaturria silloin, kun muu ohjelma ei sido meitä. Valla asustelee kivikylän yksiössä ja uskomme, että villi merimaisema tekee hyvää niin aisteille kuin kropallekin. Ainakin se on into pinkeenä, kun Päivi hakee sitä.
Kommentti Merikoira Vallaan: Meillä kävi samalla tavalla; vaikka olen Konrad Lorentzini lukenut enkä koskaan voinut kuvitellakaan olevani joku koiraihminen, niin kelpie muutti näkemykset, avasi tien eläinten maailmaan. Se seikkaili myös sivuosissa blogissani kymmenen vuotta takaisin kun video oli vielä vähäistä online. Tässä vähän sattumanvaraisesti valittuna: http://www.rupuranta.net/weblog/filet/110521/