Marraskuun alun viikonloppu oli pilvinen. Merellä oli tuullut alvariinsa. Polte merelle oli kova ja sain lopulta taivutettua Päivini retkelle, jolta en voinut luvata paljoa. Mainingit olivat nuolleet tutun ulkosaaren kalliot liukkaiksi. Maihinnousu oli vaarallinen kuin Normandiassa. Onnistuimme lopulta siinä ja lähdimme valloittamaan saaren eteläistä, karua tyrskyrantaa. Minulla oli varmuuden vuoksi kamera valmiina. Tarkkailin levotonta meren pintaa. Yhtäkkiä näin jotain isompaa kuin vesilintu. Pieni hylje? Mutta hylkeethän olivat jo isoja tähän aikaan. Si
tten viiksivallu tuli uudestaan pintaan ja tiesin mikä se oli. Siitä tuli ikimuistettava retki.