Search

65. Haaksirikkoudun, osa1

Läheinen hylky kirvoitti minut tähän älyttömään ajatukseen. Minkälaista olisi haaksirikkoutua Suomen saaristossa? Olin joskus kuvannut rannikkojääkärien selviytymisleiriä ja tiesin, mitä syötävää kannattaisi etsiä. Entä tulen teko? Periaatteessa sekin oli hallussa, mutta miten käytännössä. Valitsin näytelmälleni mukavan lempeän elokuun päivän ja ”haaksirikkouduin” muutaman hehtaarin saarelle, aivan avomeren laidalle.

Muistutus: avotulen tekoon saaristossa tarvitaan aina maanomistajan lupa! Tuli rapauttaa kallioita. Käytä mieluiten vanhoja tulipaikkoja. Älä kaada tai vahingoita puita tai kerää kuivunutta puuta. Myöskään sammalta, jäkälää tai esim. isoa maksaruohoa ei saa kerätä. Ethän häiritse myöskään eläimiä pesintäaikana.


12 views0 comments

Recent Posts

See All

Vain viidenkymmenen metrin päässä saaren rannasta, 14 metrin syvyydessä lepää puinen, kaksimastoinen lotja tai se raato, mitä siitä on jäljellä. Alus vaipui hyiseen hautaansa yli 400 vuotta sitten. Lu

Löydän haaksirikkoutuneena kaikenlaista hyödyllistä meren tuomaa roinaa. Elokuun lopulla karultakin saarelta löytyy syötävää, ainakin vihanneksia. Niistä löytyy yllättäviä makuja.Sen sijaan tulen teko

Meri on lämmennyt juhannuksena ja sinilevää lilluu monin paikoin. On etsittävä saaria ja sokkeloita, jonne leväpuuro ei ole tunkenut. Aina kuitenkin löytyy uimavettä, jossa sinileväpitoisuudet ovat pi