Muusikot lahjoittivat äänensä ja sävellyksensä Itämerelle. Tänään, Kalevalan päivänä 28.2.2025 julkaistu Minun mereni -elokuvan nimikappale on utuinen ja uhmakas runonlaulu vienoille vesille, luomakunnan synnyille syville.
Lauluntekijät Timo Hietala ja Timo Kiiskinen olivat jo pitkään ihailleet toistensa tuotoksia ja haaveilleet yhteistyöstä. Elokuvantekijä Ari Heinilä oli puolestaan lumoutunut Kiiskisen ja Matti Mikkolan Minun Suomeni -kappaleesta ja unelmoi saavansa siitä merellisen version elokuvansa nimikappaleeksi. Heinilä kirjoitti siihen jopa uudet sanat – mutta sai Kiiskiseltä pakit.
– Sain kuulla, että Minun Suomeni oli jo sen verran pyhä, ettei sitä haluttu sörkkiä. Sen sijaan Timo ehdotti, että he tekisivät Timo Hietalan kanssa ihan kokonaan uuden biisin, Heinilä muistelee.
Heinilä pidettiin täysin pimennossa luomisprosessin aikana, koska mitään keskeneräistä ei haluttu esitellä.
– Se ei ollut mitään sellaista, mitä odotin. Se oli omaperäinen sävellys! Oli mahtavaa, että kaikki muusikot halusivat lähteä mukaan pro bono, kuten koko elokuvahankekin tehtiin, Heinilä kiittelee.
Kalevalan luomisruno taipuu oodiksi Itämerelle
Heinilä lumoutui Itämerestä jo neljäkymmentä vuotta sitten. Hän alkoi dokumentoida seikkailujaan meren syvyyksissä, saariston ja luotojen sokkeloissa sekä ilmassa meren yllä. Itämeripäivänä 29.8.2024 ja seuraavan viikonlopun aikana kauan odotettu kuvamateriaali heräsi henkiin suurella valkokankaalla, kun elokuva esitettiin kaikissa Suomen Itämeren rannikkokaupungeissa, viidessä rannikkokunnassa ja Rovaniemellä.
Irina Björklundia kuullaan Taneli Mäkelän ja Martti Suosalon kanssa runollisen elokuvan kertojaääninä. Näyttelijät ovat mukana myös Heinilän perustamassa Minun mereni -yhdistyksessä merikummeina.
Timo Hietala ja Timo Kiiskinen kokivat nimibiisin tekemisen merkitykselliseksi ja luontevaksi tavaksi osoittaa tukeaan Itämeren suojelutyölle. Kiiskinen oli jo pitkään ihaillut Hietalan elokuvasävellyksiä. Hän kutsui Hietalan mukaan, koska halusi päästä tekemään tämän kanssa yhteistyötä.
– Musiikki on ihmisen paras keksintö, meri luomakunnan kruununjalokivi. Olen liian harvoin säveltänyt lauluja, koska tasokasta originaalia tekstiä ei helposti löydy. Timo on paitsi huippu sanoittaja myös hieno laulunkirjoittaja ja erinomainen sparraaja, kun työskennellään yhdessä, Hietala sanoo.
Kun Hietala oli sovittanut kaksikon yhdessä hapuileman uuden sävellyksen, Kiiskinen alkoi miettiä sanoja. Hän yritti useamman kerran, mutta ei osannut tehdä sanaakaan. Lopulta hän turvautui Kalevalaan.
– Tunsin, että meri ja sen pelastaminen muuttuu banaaliksi asiaksi laulamalla siitä omia merta pelastavia ajatuksia. Meri ei ole vain meidän aikaamme, vaan se on ollut jo kauan ennen meitä ja tulee olemaan meidän jälkeemme. Sama pätee Kalevalaan. Luomisruno sopi aiheeseen mielestäni täydellisesti, Kiiskinen kertoo.
– Palaset loksahtivat, kun saimme loistavan Irina Björklundin ja uhmakkaat Värttinän-tytöt mukaan. Irina sai tekstin soimaan luontevasti pienillä, mutta olennaisilla painotuksilla, hän lisää.
Irina Björklundille yhteistyö tuli iloisena yllätyksenä merikummiuden myötä.
– Olen aina ollut Kiiskisen kappaleiden ihailija, kääntänyt niistä pari ranskaksikin omille levyilleni. Kalevalan teksti nosti haastekynnystä – miten tehdä siitä nykykuulijalle mahdollisimman selkeää? Björklund kertoo.
Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristö julkaistaan huhtikuussa
1.4.2025 Minun mereni -nimikappale tulee osaksi myös elokuvan pohjalle rakennettua Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimateriaalia. Täysin uudenlainen, ilmiölähtöinen ja kaksikielinen oppimisympäristö on Minun mereni ry:n, Koulukinon, Biologian ja maantiedon opettajien liitto BMOL ry:n ja Luontoliiton yhteistyön tulos. Se haastaa kaikenikäiset koululaiset alakoulusta lukioon tutkimaan ja pohtimaan omaa mertaan ja Itämeren arvoa ihmiselle.
Elokuvan suoratoisto Koulukinosta, näytöksen järjestäminen elokuvateatteriin ja myös oppimisympäristön käyttö on kouluille maksutonta ainakin vuoden 2025 loppuun saakka.
Jo olemassa olevasta, digitaalisesta Itämeri-oppimateriaalista uusi, kaksikielinen oppimisympäristö erottuu muun muassa tehtävillä, jotka ohjaavat pohtimaan omia asenteita ja tunteita merta kohtaan. Elokuvan tavoin oppimisympäristö näyttää Itämeren elävänä, mahdollisuuksien merenä ja kannustaa lapsia ja nuoria ottamaan kantaa sekä vaikuttamaan.
Uuden Itämeri-oppimisympäristön suurin etu on siinä, että meri ja järvet voi hallitusti ottaa useamman oppiaineen opetukseen ilmiölähtöisesti, eri oppiaineiden opetusta, tieto- ja taideaineita yhdistäen.
Kuuntele, jaa tai osta omaksi TÄSTÄ
Elokuvan tukijat
Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Weisell-säätiö
Ålandsbanken, Itämeriprojekti
Konstsamfundet
Ympäristöministeriö
Svenska Kulturfonden
Elokuvan partnerit
MRP Distribution
Koulukino
BMOL (Biologian ja Maantiedon Opettajien Liitto ry)
Luontoliitto ry
Sanat / Texten
Minun mereni
Aina uipi veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
noilla vienoilla vesillä,
utuisilla lainehilla,
eessänsä vesi vetelä,
takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä,
kymmenentenä kesänä
nosti päätänsä merestä,
kohottavi kokkoansa.
Alkoi luoa luomiansa,
saautella saamiansa
selvällä meren selällä,
ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti,
siihen niemet siivoeli;
kussa pohjasi jalalla,
kalahauat kaivaeli;
kussa ilman kuplistihe,
siihen syöverit syventi.
Kylin maahan kääntelihe:
siihen sai sileät rannat;
jaloin maahan kääntelihe:
siihen loi lohiapajat;
pä'in päätyi maata vasten:
siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta,
seisattelihe selälle:
luopi luotoja merehen,
kasvatti salakaria.
Alkoi luoa luomiansa,
saautella saamiansa
selvällä meren selällä,
ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti,
siihen niemet siivoeli;
kussa pohjasi jalalla,
kalahauat kaivaeli;
kussa ilman kuplistihe,
siihen syöverit syventi.
Mitt Havet
Tiden skrider allt omsider,
åren lida ännu längre,
i den nya solens strålglans,
nya månens matta skimmer:
ständigt simmar vattenmodern,
vattenmodern luftens ungmö
på de vida, lugna vattnen,
ibland töckenhöljda böljor
framför henne våta vattnet,
bakom henne klara himlen.
När nu nio år ha ändats,
i den tionde av somrar
lyftes huvudet ur havet,
höjes hennes höga hjässa;
hon vill föda fram sitt foster,
bringa barnet upp i dagen
på den stora fria fjärden, ute på det öppna havet.
Där hon hastigt vred på handen
ordnade hon näs och uddar;
där hon nådde till med tårna
formade hon fiskegölar;
där hon sam och dök för ro
skull gröptes djupa vattengropar.
Där hon låg mot land med sidan
jordes jämna, släta stränder;
där hon nådde land med foten,
dit förlades vida laxvarp;
där hennes huvud slog mot stranden
formade hon breda bukter.
Sedan sam hon längre utåt,
stannade på stora havet;
bådor byggde hon i havet,
byggde blindskär under vattnet.