Ari Heinilän johdolla paikalliset asukkaat perustivat ympäristöyhdistyksen vuonna 2010 pelastamaan suojeltua lahtea. Tavoitteena on vähentää haitallista valumaa, ennallistaa ojitettu suo ja palauttaa Täktominpuro kalojen kutupaikaksi. Yhdistys tekee aktiivista työtä Itämeren hyvinvoinnin puolesta yhteistyössä asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden kanssa, edistäen kestävää kehitystä ja luonnon monimuotoisuutta rannikkoalueilla. Täktominlahti 2010-25 Ari Heinilän johdolla paikalliset asukkaat perustivat ympäristöyhdistyksen suojeltua lahtea pelastamaan jo vuonna 2010. Minun mereni ry jatkaa hanketta toimimalla päätuottajana Täktomträsket-suon ennallistamisessa, jonka avulla pyritään estämään ravinteiden ja humuksen aiheuttama lahden rehevöityminen. Täktominlahti on kuin Itämeri pienoiskoossa. Se on matala lahti, jossa vesi vaihtuu hitaasti ja jota ihminen kohdellut huonosti jo vuosikymmeniä. Sen seurauksena lahti on pahasti rehevöitynyt. Lahti ja meri vastaanottavat valumavedet muun muassa maanviljelyksiltä, golf-kentältä ja ojitetulta suolta. Ari Heinilän johdolla paikalliset asukkaat perustivat ympäristöyhdistyksen suojeltua lahtea pelastamaan vuonna 2010. Tavoitteena haitallisen valuman vähentäminen, ojitetun suon ennallistaminen sekä Täktominpuron palauttaminen takaisin kalojen kutupuroksi. 2010 Ensimmäinen, hehtaarin kokoinen kosteikko rakennetaan. Koululaisyhteistyö sekä paikallisten aktiivinen sitominen hankkeeseen. 2013. Dokumenttielokuva, ”Pisara meressä?” TV1 Operaatio Täktominlahdesta. Toinen, puolentoista hehtaarin kosteikko rakennetaan 2016. Lahden vesikasvuston niittoa ja poistoa vuosina 2018–2020. Metsähallitus jatkaa lahden kunnostusta vuosina 2021–2023. Suon ennallistamishanke aloitettiin vuonna 2017, mutta varsinaiset ennallistamistyöt suolla aloitettiin syksyllä 2025 . Hankeaika: 2010–2022 Täktominlahden hoitoyhdistys ry 2022– Minun mereni ry Tilanne: Täktomträsketin suon ennallistaminen on aloitettu syksyllä 2025. Toteuttajat: Minun mereni ry Rahoittaja: Weisell-säätiö, Ympäristöministeriö, Minun mereni ry Yhteistyökumppanit: Täktominlahden hoitoyhdistys ry Yhteyshenkilö: Toiminnanjohtaja Karri Kivelä karri.kivela@minunmereni.fi +358 41 317 9550 Tavoitteet: Vähentää Täktominpuroa pitkin tulevia valumia, humusta, typpeä ja fosforia, merkittävästi. Mahdollistaa Täktominlahden kunnostaminen (luonnonsuojelualue, Metsähallitus), kun valumat on saatu kuriin. Palauttaa Täktominlahti siihen tilaan, missä se oli 1940 luvulla. Mitä teemme? Vastaamme hankeen etenemisestä ja toteutuksesta päätuottajana. Vastaamme hankkeen rahoituksesta ja yhteyksistä kaikille hankkeen kohderyhmille. Tuotamme oppaan hankkeesta avuksi muille pienille kansalaisjärjestöille, jotka haluavat toimeenpanna valumien estämisen hankkeita yhdessä viranomaisen kanssa.

Meri on loputon pelikenttä täynnä ekologisia ja elämyksellisiä harrastusmahdollisuuksia. Jääkauden muovaama ainutlaatuinen rannikko ja saaristo kutsuvat tutkimusmatkoille, retkille ja seikkailuihin. Melo, suppaile, purjehdi tai sukeltele – meriluonto tarjoaa kokemuksia elämän ajaksi! Tutustu oppaaseemme, josta löydät yli 20 erilaista meriharrastusta – ihan jokaiselle jotakin! PINTASUKELLUS Pintasukellus, snorkkelointi on helpoin tapa päästä tutkimaan pinnanalaista maailmaa. Se ei vaadi pitkää opiskelua. Pitää vain oppia ja luottaa putken kautta hengittämiseen ja sen tyhjentäminen puhaltamalla. Lämpimillä vesillä harrastukseen riittää vain maski ja snorkkeli. Mutta yleensä Itämeressä on hyvä käyttää märkäpukua, joita myydään ajoittain jopa Lidl:ssä muutamalla kympillä. Märkäpuku on loistava kapine kaikille, vedessä lotraaville, varsinkin lapsille! Mutta pitempään vedessä oleskeluun suosittelen vähintään 5 mm:n paksuista pukua, huppua ja hanskoja sekä räpylöitä, joiden avulla liikkuminen on paljon ketterämpää. AIDA järjestää vapaasukelluskursseja. Itämeressä elämä on runsainta juuri 1-5 metrin syvyydessä, jossa valoa riittää. Kokeneempi pintasukeltaja haluaa myös pinnan alle ja silloin tarvitaan painovyötä, sillä märkäpuku kelluttaa. https://www.sukeltaja.fi/content/fi/11501/56189/Vapaasukellus.html Meriharrastusopas Vesi elementtinä ja meri pelikenttänä tarjoavat lukemattomia, ekologisia harrastusmahdollisuuksia. Jääkauden muovaama, ainutlaatuinen rannikkomme ja saaristomme kutsuvat tutkimusmatkoille ja luontoelämyksiin – koko elämän ajaksi. Voit meloa tai suppailla saaristoon. Vapaana puhaltavat tuulet kiidättävät leijoja ja purjeita ja vauhdinnälkäiset saavat merellisiä haasteita. Veden alla odottaa oma maailmansa ja täysin erilainen luonto tutkittavaksi. Seikkailut voivat jatkua syvyyksiin, jossa odottaa ainutlaatuinen, vedenalainen kulttuuriperintö: tuhansia, poikkeuksellisen hyvin säilyneitä laivojen hylkyjä, historiaa satojen vuosien takaa ja jopa oikeita aarrelaivoja. Jos talvi suo, seikkailut jatkuvat jääkannella purjehtien, luistellen, kalastaen. Itämeri on suuri seikkailu! Seuraavasta ITE-merentutkija ja elokuvantekijä Ari Heinilän kokoamasta meriharrastusoppaasta löydät yli parikymmentä meriharrastusta. Kukin harrastus on arvioitu kustannusten sekä vaativuuden osalta asteikolla 1–5. Jokaista lajia voi harrastaa omalla taitotasolla, ilman hifistelyä. Löydä oma meriharrastuksesi ja linkkejä eteenpäin. Myös Arskan YouTube-vlogissa on videoita ja tarinoita useista meriharrastuksista. Löydä oma meresi ja nauti siitä! LAITESUKELLUS Maapallosta 2/3 on veden peittämää. Laitesukellus avaa tämän, pitkälle tutkimattoman ja jännittävän maailman. Sukelluslaitteiden avulla maailma avartuu ja Itämerikin näkyy uudessa valossa. Vaikka meillä ei olekaan trooppisten vesien koralliloistoa, näkyvyyden ollessa hyvä, vesillämme riittää tutkittavaa ja pinnanalaista kauneutta. Itämeri kätkee myös kadonnutta historiaa, tuhansia hylkyjä vuosisatojen takaa, jotka ovat usein säilyneet hämmästyttävän hyvin, koska meillä ei ole laivamatoa nakertamassa puuta. Vielä on oikeita aarrelaivoja, jotka odottavat löytäjäänsä kuten Hanneke Vromen holkki, joka upposi arvolastissa vuonna 1468. Laitesukellus vaatii auktorisoidun koulutuksen, joka maksaa kotimaassa kuivapukukoulutuksena n. 600 euroa. Ulkomailla kurssin saattaa saada vajaassa viikossa neljän sadan pintaan, mutta kotimaassa saatu koulutus antaa paremmat valmiudet kotivesiimme. https://www.sukeltaja.fi/ http://www.hylyt.net HARPPUUNAKALASTUS Harppuunakalastus tai sukelluskalastus on vedenalaista metsästystä. Pintasukelluksesta on lyhyt tie harppuunakalastukseen. Tämä harrastus on jännittävää ja vaativaa. Tekniikan lisäksi on tunnettava kalojen käyttäytymistä. Myös harppuunan käsittely vaatii harjoittelua ja huolellisuutta. Mestarit pystyvät pidättämään henkeä useita minuutteja, sillä kalaa kytätään usein pohjassa. Toki joskus saalista saa pinnaltakin ampumalla. Varustukseen kuuluu paksu, mutta notkea märkäpuku joka voi olla camo-väritetty. Sen lisäksi tarvitaan huppu, hanskat, räpylät, maski ja snorkkeli sekä pieni sukelluspuukko kalan lopettamiseksi. Itse harppuunapyssy voi olla paineilmalla toimiva tai perinteinen, kuminauhaviritteinen. Eri tehokkuuksia, pituuksia riittää sekä myös valinnan varaa harppuunakeihäissä, riippuen saaliskaloista. Harppuunakalastaja tarvitsee myös asianmukaiset kalastusluvat. https://kalastus.com/ PURJELAUTAILU Purjelautailu on vauhdikas ja sporttinen imago. Kovimmat tekijät heittävät voltin isoista aalloista tai saavuttavat 100 km/h nopeuksia! Mutta se on myös rauhallinen ja mukava tapa nauttia meriluonnosta, eikä purjelautailusta nauttiakseen tarvitse olla huippukuntoinen nuori. Temppuilu on nuorten hommaa, mutta purjelautailusta voi nauttia muillakin tavoin, esimerkiksi retkeillen ja luonnosta nautiskellen tuulten kuljettamana. Lajin perusteet kannattaa opetella kurssilla ja sopivan helpoilla välineillä. Nyt on mm. tarjolla kantavia ja helppokäyttöisiä retrolautoja. Alku vaatii sitkeyttä, mutta viikon harjoittelun jälkeen pitäisi jo onnistua perusajo. Laudan lisäksi tarvitaan purje, puomi, masto sekä trapetsiliivit ja märkäpuku. Investointi on sen verran suuri, että kannattaa opetella vuokravehkeillä, jotta on varma, että tässä on uusi harrastukseni. Lauta kulkee auton taakkatelineellä. https://www.xn--sneuvos-5waa.fi/ https://purjelautaliitto.fi/ LEIJALAUTAILU Leijalautailu on levinnyt räjähdysmäisesti. Ei ihme, sillä sehän on valtavan hauskaa, ja sitä voi harrastaa ympäri vuoden täällä Suomessa: vesillä, jäällä, avotuntureilla kun alle vaihdetaan laudan sijaan sukset tai lumilauta. Leijassa on paljon voimaa, minkä takia alkuun kannattaa käydä kurssit. Näin pääsee vähimmillä kolhuilla ja välinetappioilla. Tasaisella, lumen kattamalla jäällä, jossa kitka on pieni, opettelu sujuu helpoiten. Leijan käsittelyä voi harjoitella pienellä, opetusleijalla. Leijaa ohjataan käsissä pidettävällä puomilla ja varsinainen veto kohdistuu valjaissa olevaan koukkuun, joten leijassa ei ”roikuta” käsien varassa. Vedessä tarvitaan enemmän leijavoimaa kitkan voittamiseksi. Kesäleijailuun Itämerellä tarvitaan tietenkin märkäpuku, pelastusliivit, kypärä ja sopivan kokoinen leija, valjaat sekä lauta. Alkuun pääsee yhdellä leijalla, mutta innokkaalla harrastajalla on usein kolme erikokoista leijaa, jotka kattavat lähes kaikki tuuliolosuhteet kevyimpiä tuulia lukuun ottamatta. https://spll.fi/leijalautailu/abc/aloittaminen/ LAINELAUTAILU Itämeressäkin aallot ”breikkaavat” myrskyjen aikaan ja jälkeen niin, että lainelautailijat pääsevät liukumaan vetten päälle. Suomi-surffista on tullut käsite. Siihen kuuluvat olennaisena osana karuus ja sisu sekä huono hyötysuhde toisin kuin Balin aalloilla. Parikin siivua seisten korvaavat kaiken vaivan ja palelun. Lainelautailu kannattaa opetella lämpimissä vesissä, sillä kotimaiset, hankalat aallot vaativat taitoa. Täällä tarvitaan paksu, notkea märkäpuku ja sitkeyttä ja sisua. Harrastuksen alussa, varsinkin ulos, läpi aaltojen melominen mahallaan on rankkaa. Mutta kaikki kovalla vaivalla saavutettu maistuu parhaalta! https://laudalle.wordpress.com/2018/08/12/surf-sm-2018/ BOOGIE BORD BODY SURF Bodysurf ei ainakaan ole välineurheilua – tarvitset vain vartalon, uimataidon ja -housut. Isot, sopivasti kaatuvat aallot ottavat sinut kyytiin, kun osaat uiden kiihdyttää uiden sopivalla hetkellä tai pohjasta ponnistamalla niiden mukaan. Toimit sitten ”lainelautana”. Ohjaat käsillä, joita on hyvä pitää edessä tai sivuilla kasvattamassa liukupintaa. Bodysurf on mainiota liikuntaa, johon yhdistyy myös tehokas vesihieronta. Boogieboard on taas noin metrin mittainen lauta, joka tulee ylävartalon alle parantamaan liukua aalloilla. Tässä lajissa käytetään usein lyhyitä räpylöitä helpottamaan alkukiihdytystä. Viileissä vesissä on tietenkin mukava pukea märkäpuku. Nykyään boogieboard -lautoja saa kesäisin esim. Lidlistä, Biltemasta. KAJAKKIMELONTA Kajakki on mukava tapa retkeillä ja liikkua merellä. Sillä pääsee luontoa lähelle. Kajakissa kulkevat retkivälineet ja reissuja voi ulottaa näin pidemmällekin. Perus melontatekniikan oppii nopeasti, mutta turvallisuuspuoleen on syytä perehtyä huolella, sillä kaatuminen on aina mahdollista. Aloittelijan ei kannata liikkua yksin. Kurssi ei ole pahitteeksi. Taitava meloja pärjää kajakilla myös kovassa kelissä ja surffailee nautiskellen aaltoja ja tarvittaessa pyöräyttää katolleen menneen kajakin takaisin oikein päin. Merimeloja tarvitsee melan lisäksi aukkopeitteen, joka estää aaltojen pääsemisen istumatilaan. Nykyään saa aloittelijan kajakkipaketteja varsin kohtuuhintaan ja sellaisesta on iloa pitkäksi aikaa. Edulliset kajakit ovat usein ”riisuttuja”. Niissä ei ole mm. vesitiiviitä, kelluttavia laipioita. Turvallisuuden takia on hyvä varustaa tällainen kajakki esim. ilmatäytteisillä säkeillä joita on saatavilla erityisesti tähän tarkoitukseen. Mutta tällaisella, laipiottomalla kajakilla on syytä pysyä rantojen lähellä. Ne eivät ole suunniteltu avomerimelontaan. https://www.melontajasoutuliitto.fi/ http://www.melontaopas.fi/ https://merimelojat.sporttisaitti.com/ SUPPAILU Suppailu, seisaallaan melonta on ihmeen nuori laji, vaikka yksinkertaisuudessaan sitä on harrastettu jo aiemminkin esim. vanhalla purjelaudalla. Suppilautahan muistuttaa pitkälle purjelautaa, mutta on selvästi vakaampi ja kantavampi. Erikoismela on kevyt, joskus pituudeltaan säädettävä. Suppailu tyynellä kelillä on varsin leppoisaa. Parhaimmillaan se on kirkkaassa vedessä, jossa voi meloessa myös tutkia vedenalaista luontoa. Tekijät selviävät kovissakin keleissä ja surffaavat aaltoja. Suppivuokraamoja löytyy nykyisin monesta paikkaa ja lajiin kannattaakin tutustua osaavien opastuksella. Lautoja löytyy pumpattavista, reppuna kulkevista laudoista aina puusta valmistettuihin. Karkuremmi ja pelastusliivit ovat paikallaan merellä liikuttaessa. Kaveri tuo myös turvallisuutta suppailuun. Investointina välineet ovat muutaman sadan luokkaa ja niinpä suppailusta onkin tullut näkyvä osa Suomen kesää. https://purjelautaliitto.fi/uutiset/sup/ https://www.finssf.fi/ BOULDEROINTI Paljas kallioluoto on luonnon kuntosali. Monesti luotojen ja saarien eteläpäädyistä löytyy rosoisia, jäkälästä puhtaita kallioseiniä. Niissä on halkeamia, kielekkeitä, nipukoita ja listoja, joista saa otteen ja jalan sijan. Boulderointi voi alkaa. Se on kiipeilyä siirtokivillä, matalammilla kallioseinillä, jota kukin voi harjoittaa omalla tasollaan kun vain turvallisuudesta huolehditaan. Sitä voi harrastaa paljain jaloin, lenkkareissa, mutta lajiin harjaantuneilla on jaloissaan kiipeilytossut, vyötäisillä magnesiumpussi ja joskus seinän alla patja, joka pehmittää putoamiset. Kypäräkään ei ole pahitteeksi. Useimmiten seinällä liikutaan matalalla, maksimissaan muutaman metrin korkeudessa ja horisontaalisesti. Laji kehittää koordinaatioita, voimaa ja elastisuutta. Kaiken kaikkiaan se on erinomaista liikuntaa. Se kehittää myös ongelmanratkaisukykyä, sillä pienen funtsailun jälkeen, mahdotonkin este voidaan voittaa. Boulderointi on levinnyt myös sisäharrastukseksi kiipeilytiloihin, mutta mikään ei voita taiteilua kauniilla luodolla, merilintujen säestäessä liikkeiden harmoniaa. http://www.climbing.fi/content/boulderointi ONKIMINEN Suomalaiseen kesäidylliin on aina kuulunut mato-onki. Onkiminen on ilmaista, sillä se ei vaadi kalastuslupia, se kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Liero vain koukkuun ja kohoa tuijottamaan -varsin rauhoittavaa puuhaa. Voisi olla myös hyvää hoitoa someriippuvaisille. Tässäkin lajissa kyllä löytyy hifistelijöitä ja taitureita sekä tietenkin kilpailuja, jos perinteinen ei riitä. Ilmainen vapa syntyy puukolla sopivasta vesakon näreestä. Muutaman euron koukku ja koho ovat olleet kesäisten huoltoasemien vakiotarjontaa. Parhaat vavat valmistetaan hiilikuidusta, mutta lasikuituisia saa hieman halvemmalla. Syötiksi kelpaavat kastemadon lisäksi pikkukalat, toukat ja jopa pullataikina. Markkinoilla on myös lieroja muistuttavia synteettisiä kestosyöttejä. Petokalat pitävät enemmän liharuuasta kun taas särkikaloille kelpaa muukin sapuska. Kireitä siimoja! https://kalastusluvat.kalapaikka.net/tarvittavat-kalastusluvat https://www.vapaa-ajankalastaja.fi VAPAKALASTUS Vapakalastus vie lähelle luontoa ja se on jännittävää. Kun kala iskee ja tunnet sen vavahtelevassa vavassa, et voi jäädä kylmäksi. Vapakalastusta voi harjoittaa rannalta tai veneestä käsin. Kalan voi syödä tai vahingoittumattoman laskea takaisin mereen, kuten haluaa. Saaliskaloille on määritetty myös mitat, jonka alittavat pitäisi päästää takaisin mereen. Harrastuksen alkuun pääsee varsin edullisesti, mutta himoharrastaja saa upotettua välineisiin satoja, jopa tuhansia euroja. Perhokalastus on ehkä jaloin muoto vapakalastuksen maailmassa. Vapakalastus, jossa käytetään viehettä tai perhoa, vaatii kalastusluvan. Metsähallitus myy hallinnoimilleen merialueille lupia, jotka maksavat 25 euroa/perhe. Alle 15-vuotiaalle ja yli 65-vuotiaille lupa ei maksa mitään. https://kalastusluvat.kalapaikka.net/tarvittavat-kalastusluvat https://www.vapaa-ajankalastaja.fi LAJIKALASTUS Fongauksessa tavoitteena on saada koukutettua, siis ongittua mahdollisimman monta kalalajia. Itämeressä elää 42 eri lajia. Fongaus vaatii lajituntemusta niin, että tuntee kalojen elinympäristöt ja -tavat, sekä ravinnon. On tietenkin lajeja, jotka eivät koukkuun ota ja ne saa pyytää muiden aktiivivälineiden, kuten haavin tai käden avulla. Fongarit keräävät lajeista pisteitä ja vuosipisteitä ja lajia voisi näiltä osin verrata lintubongaukseen. Siinä voidaan myös kilpailla yksilöinä tai joukkueena. Fongarilla on yleensä kaksi vapaa: tavallinen onkivapa sekä reilun metrin mittainen lirkkivapa syötteineen pienten kalojen täsmäongintaan. Lirkintä tapahtuu useimmiten otsalampun valossa, kun kalat ovat tulleet lepäilemään matalaan. https://www.vapaa-ajankalastaja.fi/fongaus/ LINTUTARKKAILU Lintujen tarkkailu, tunnistaminen on ikiaikainen luontoharrastus, sillä linnut ovat varsin näkyvä osa luontoamme. On riemastuttavaa oppia tuntemaan näitä upeita luontokappaleita, niiden käyttäytymistapoja, laulua ja mielipaikkoja. Jokavuotinen kevät- ja syysmuutto ovat juhlallisia tapahtumia kun monisatapäiset parvet kokoontuvat ja lähtevät ylittämään merta. Bongaus on yksi intohimoinen tapa harrastaa lintuja ja se vie harrastajaa eri puolille Suomea. Usein myös meren äärelle, sillä osa lajeista pesii saaristossamme ja rannikolla. Bongari yrittää havaita mahdollisimman monta lintulajia. Suomessa on tehty havaintoja yli 470 lajista. Lintubongaus oli ennen varsin miesvoittoinen harrastus, mutta nykyään uusista harrastajista puolet on naisia. Tarvitset vain kiikarit ja hyvän lintukirjan. Myös kaukoputki on hyvä apu lintujen havaitsemiseksi. https://www.birdlife.fi/ VALOKUVAUS Meri sen eri vaatteissa on kuin alati muuttuva taideteos. Miten sinä näet sen? Luontokuvaajalle meri on laaja, moniulotteinen pelikenttä, jonka ehkä haastavin osuus löytyy pinnan alta. Vesiharrastukset ovat myös varsin kuvauksellisia eri kuvakulmista. Nykysin, kun lähes jokaisella on kännykkäkamera, tämä harrastus on helpompaa kuin koskaan. Kännylle saa tallennettua meritunnelmaa ja otettua hienoja videopätkiä. Mutta usein eläinten, lintujen, hylkeiden tai kalojen kuvaamiseen tarvitaan jo lajituntemusta, järeämpää kalustoa sekä taitoa. Vesitiiviit toimintakamerat ja ilmoilla leijuvat droonit ovat luoneet uusia kuvakulmia. Kuvaus antaa uutta sisältöä luontoliikkumiselle merellä. https://digi-kuva.fi/valokuvaus/luontokuvat RETKILUISTELU Hyvät teräsjäät tarjoavat elämyksen, joista harva jää kylmäksi. Pitkäteräisillä luistimilla ja tukevilla kengillä varustettu retkiluistelija nauttii vauhdikkaasti luonnosta ja maisemien vaihtumisesta. Jos osaa luistella normaalivehkeillä, niin myös retkiluistimilla homma lähtee pian sujumaan. Tekniikka ei ole ongelma. Retkiluistelussa turvallisuus on tietenkin etusijalla, minkä takia tarvitaan opastusta ja kokeneita retkikavereita. Kursseilla voi opetella näitä asioista, mutta vain kokemus tekee mestarin, joka osaa lukea jäätä ja tuntee vaarapaikat sekä pelastamistaidot sekä varusteet. Jäillä ei tulisi liikkua yksin, sillä kylmään veteen putoaminen voi olla shokki ja jäälle ei ehkä päästä omin avuin, vaikka jäänaskalit olisivat käsillä. Ne ovatkin ehdoton varuste samoin kuin heittoliina ja reppuun vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet sekä jäänkoetinsauva. https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lajit/retkiluistelu SIIPIPURJEHDUS Sileillä teräsjäillä siipipurjehdus on yksi hauskimmista harrastuksista. Suomalaiset kehittivät parikymmentä vuotta sitten Skimbat-siiven, joka myöhemmin ristittiin Kitewingksi. Se on koottava, käsin pidettävä, noin neljän neliön siipi, joka kiskoo luistelijaa, suksin tai lumilaudalla liikkuvaa pitkin jääkantta. Kovalla tuulella vauhti voi olla päätä huimaava. Sen viemänä voi tehdä pitkiäkin reissuja jäällä. Parikymmentä vuotta sitten kiisimme siipien avulla Espoosta Hankoon ja Päijänteen päästä päähän. Suomalainen Kitewing kootaan purjeesta ja putkirungosta vajaassa kymmenessä minuutissa. Siihen voi asentaa myös trapetsinarut, jotka kytketään valjaisiin, jolloin rasitus käsiltä vähenee. Tämä on hyvä ratkaisu varsinkin retkeiltäessä. Nyt markkinoille on tullut myös ulkomaisia, ilmatäytteisiä siipiä, joka kulkee repussa. https://kitewing.com/ JÄÄPURJEHDUS Merijäillämme on nähty vuosikymmenten varrella monenlaisia ja kokoisia jääpursia, jotka kiitävät luistinterien varassa huimaa vauhtia. DN on yleisin yksin purjehdittava jääpursi. Kolmen luistinterän varassa kiitävä vanerikaukalo saavuttaa yli satasen nopeuksia. Ajoasento on kuin formula-autossa, ehkä hieman epämukava ja puomia on väisteltävä käännöksissä. Sopivia kelejä on suhteellisen harvassa, mutta silloin vauhdinnälkää voi tyydyttää tällä vehkeellä. 6,5 neliön purjeella varustettu DN on myös kansainvälinen kilpailuluokka, joten vaativa harrastus sopii mainiosti esimerkiksi kilpapurjehduksen talvijatkoksi. Myös purjelautarikeille on kehitetty kelkkoja, jolla harrastusta voi jatkaa talvikeleillä. Ne vaativat suhteellisen paljasta jäätä, jolla ei saa olla liikaa lunta. Myös tässä lajissa kilpaillaan. https://www.icesailing.fi/ LEIJAHIIHTO Leija vetää tietenkin myös talvella ja kitka on pienempi kuin vesillä liikuttaessa. Luistimet, sukset tai lumilauta vain alle ja menoksi. Patjaleijat ovat kätevämpiä talvella kuin pumpattavat leijat. Leijalla voi tehdä pidempiäkin retkiä, mutta silloin on varauduttava tuulen tyyntymiseen. Kun mukana on teleskooppisauvat ja alla esimerkiksi telemark -sukset voi aina lykkiä loppumatkan. Leijahiihto/lautailu tekee harrastuksesta ympärivuotisen eikä monikaan laskettelija tai lumilautailija joudu tekemään lisäinvestointeja. Mutta kun harrastus menee pidemmälle, kannattaa hankkia patjaleijoja talvikauteen. https://purjelautaliitto.fi/uutiset/leijalautailu/ PILKKIKALASTUS Kairaa reikä jäähän, ota mukava asento leirituolilla, laske pilkki avantoon lähelle pohjaa ja ala nypyttää. Hyvällä tuurilla tai taidolla kala löytyy jäänkin alta. Pilkkiminen kuuluu meille jokamiehenoikeuksiin eikä se vaadi kalastusmaksuja. Välineiksi tarvitaan edullinen pilkkionki siimoineen, pilkki, jonka tehoa voidaan tehostaa erilaisilla syöteillä. Jääkaira on ehkä kallein investointi, mutta kevätjäillä voi luuhata muiden kairaamilla ja hylkäämillä avannoilla, joten oma kaira ei aina ole välttämättömyys. Sohjokauhalla kaapaistaan reikä puhtaaksi. Pilkkiminen on rauhoittavaa ajanvietettä luonnossa, jonka bonuksena voi saada evästä pöytään. AVOMERI- JA AVANTOUINTI Merellä vettä riittää kauhottavaksi. Märkäpuvussa tarkenee tehdä pidempiäkin lenkkejä. Aloittelijan on syytä pysyä rannan tai veneen tuntumassa. Yksin uijan on huolehdittava omasta näkyvyydestä vesiliikenteen takia. Avovesiuinnissa on myös kilpailutoimintaa. Talvella mikään ei piristä niin kuin avantouinti. Jos olet nuutunut töiden jälkeen, käy avannossa ja olet uudesti syntynyt. Avantouinnilla on paljon hyviä terveysvaikutuksia, mutta esim. sydänsairaille sitä ei suositella. http://avovesiuinti.fi/ SUOJELUTOIMINTA Jos rakastat mertamme, ympäristötyö sen hyväksi voi olla varsin antoisaa. Minun mereni ry:n lisäksi myös monet muut ympäristöyhdistykset tekevät työtä yhteisen meremme hyväksi, kuten WWF, John Nurmisen säätiö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto jne. Nämä järjestävät muun muassa talkoita ja keräävät varoja isompiin projekteihin. On myös monia paikallisia projekteja, kuten Minun mereni Operaatio Täktominlahti Hankoniemellä, joihin voi osallistua. Mahdolliset öljykatastrofit uhkaavat mertamme jatkuvasti ja vapaaehtoisia valmiusjoukkoja tarvitaan. Roskia ja muovia on korjattava rannikolta ja saaristosta. Mereen valuvien ravinteiden torjuntatyössä ja rehevöityneiden alueiden kunnostamisessa riittää työsarkaa vapaaehtoisille. Kysy ympäristöjärjestöiltä ja liity joukkoihin! https://wwf.fi/vapaaehtoistyo/talkooleirit/ http://www.luontoliitto.fi/itameri/mita-tehda https://www.sll.fi/mita-me-teemme/vedet/tavoitteemme/itameri/ KEVYTVENEPURJEHDUS Purjehdus ei välttämättä ole saavuttamattoman kallis ja vaativa harrastus. Kevytveneissä on kippaava tai nostettava köli, kuten kaikkien tuntemassa optimistijollassa. Moni onkin saanut nuorena oppia purjehduksen alkeet tuolla ”pähkinänkuorella”, mutta kevytveneistä löytyy varsinaisia vauhtihirmujakin, vaikka ei puhuta nyt foilaavista raasereista. Laser, 49er ovat monelle tuttuja kilpajollia. Kaksirunkoiset katamaraanit ovat nopeimpia pursia. Useat kevytveneet ovat yksin purjehdittavia, osa kaksin, mutta joillain on voi seilta kolmekin sopivissakin olosuhteissa. Kevytvenepurjehtija selviää harvoin kuivana, jos keli on yhtään kovempi. Sen takia hänen on hyvä sonnustautua märkä- tai kuivapukuun kylmissä vesillä. Kevyt köli ei aina este kaatumistakaan, mutta nämä veneet saa pystyyn omin avuin. Niissä on kelluttavat elementit. Monilla jollilla voi tehdä vain päiväretkiä. Kuvassa olevassa Still 525:ssä on sen verran kannellista säilytystilaa, että yö retketkin ovat mahdollisia. Monesti käytetty kevytpursi on hyvä, arvonsa säilyttävä sijoitus. Joka paikkakunnalta löytyy pursiseura, joka järjestää alkeiskursseja. Tuulta purjeisiin! https://spv.fi/

Minun mereni ry on rannikkoseudun ympäristöhankkeiden toimeenpanija sekä lapsia ja nuoria innostavan, merellisen ympäristökasvatuksen mahdollistaja. Haastamme Itämerityöhön rannikkopaikkakuntien erilaisia yhteisöjä ja houkuttelemme merikansan tarttumaan yhdessä toimeen – sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Minun mereni ry Meriharrastajien perustama yhdistys. Elokuvantekijä ja ITE-merentutkija Ari Heinilän innostus Itämereen käynnisti Minun mereni -liikkeen Elokuvantekijä ja itse oppinut Itämeri-tutkija Ari Heinilä lumoutui Itämerestä jo 40 vuotta sitten ja alkoi dokumentoida tutkimusmatkojaan. Minun mereni -käsite sai alkunsa Heinilän innostuksesta Itämereen. Hänen meriseikkailuistaan on syntynyt lukuisia dokumenttielokuvia, kuten rannikkopaikkakunnilla huikean vastaanoton Itämeripäivänä 29.8.2024 saanut ja edelleen yhä uusia yleisöjä lumoava Minun mereni -elokuva . Hangon Täktominlahdella, mökkirantansa lähellä, Heinilä on seurannut jo 15 vuoden ajan, miten entinen kalojen kutupuro on muuttunut viemäriksi. Ojitetulta suoalueelta ja maanviljelyksiltä valuu mereen rehevöittäviä päästöjä. Heinilän johdolla paikalliset asukkaat perustivat vuonna 2010 Täktomin hoitoyhdistyksen suojeltua lahtea pelastamaan. Yhdistys on rakentanut muun muassa kaksi pientä kosteikkoa merelle laskevan valuman vähentämiseksi. Ari Heinilä on palkittu työstään Täktominlahden hyväksi vuonna 2013 Länsi-Uudenmaan ympäristöpalkinnolla ja vuonna 2016 Hangon Ympäristöpalkinnolla. Meriharrastuksien inspiroimaa itämerityötä ja ympäristökasvatusta Heinilän aloitteesta joukko aktiivisia meriharrastajia perusti vuonna 2022 Minun mereni -yhdistyksen, jonka tavoitteena on Täktomträsket-suon ennallistaminen. Hankkeella estetään ravinteiden ja humuksen aiheuttama Täktöminlahden ja Hankoniemen rannikon rehevöityminen. Vastaavia ongelmakohtia löytyy muistakin rannikkopaikkakunnista ja myös niissä tarvitaan konkreettisia, eri tahot yhteen kokoavia hankkeita maalta merelle koituvan kuorman pysäyttämiseksi. Minun mereni -yhdistyksen tavoitteena on houkutella koko Suomen Itämeren rannikkoseutu yhteistyöhön ja auttaa rannikkopaikkakuntia vaikuttavien Itämeri-hankkeiden toimeenpanoissa. Lisäksi haluamme innostaa kaikkia löytämään Heinilän tavoin mahdollisuuksien Itämeren, kiehtovan meriharrastuksen ja siten myös oman tapansa tulla mukaan merensuojeluun . Kannustamme jokaista oman henkilökohtaisen merisuhteen löytämiseen Itämeren suojelun, meriharrastamisen ja ympäristökasvatuksen avulla . Minkälainen on sinun meresi? Minun mereni luo ja tarjoaa mahdollisuuksia oman merisuhteen vahvistamiseen – ihan jokaiselle! Tutustu toimintaamme Minun mereni ry Meriharrastajien perustama Minun mereni -yhdistys innostaa kaikkia löytämään mahdollisuuksien Itämeren ja luomaan oman henkilökohtaisen suhteensa mereen. Olemme paikallisten ympäristöhankkeiden ja Itämeri-yhteistyön toimeenpanija sekä lapsia ja nuoria puhuttelevan, merellisen ympäristökasvatuksen mahdollistaja. Toimintamme ytimessä on Suomen Itämeren rannikkoseutu. Teemme yhteistyötä meriharrastajien, rannikon asukkaiden, ympäristöjärjestöjen, rannikkokaupunkien ja -kuntien, asiantuntija- ja yhteistyötahojen kanssa. Haastamme, houkuttelemme ja verkostoimme meri-ihmiset yhteistyöhön niin paikallisiin kuin valtakunnallisiinkin tutkimus-, ennallistamis- ja suojelutoimintahankkeisiin. Tavoitteenamme on saada maalta merelle koituva rasitus kuriin. Toimintamme keskittyy maamme rannikkoseudulle Toiminta-alueemme Maamme ulkoraja Maalta merelle koituva rasitus saadaan kuriin rannikkoseudun yhteistyön ja konkreettisten toimeenpanojen avulla. Hallitus Minun mereni hallitus koostuu meri-ihmisistä, jotka ovat tavanneet toisensa aaltojen pärskeessä. Ari Heinilä Hallituksen puheenjohtaja Suhteeni mereen on syvä, kunnioittava, utelias ja toiveikas. Pinnan alla on toinen, suurelta osin tutkimaton maailma. Itämeri on minulle suuri seikkailu ja löydän siitä lähes viikoittain uusia sävyjä. Max Alftan Hallituksen jäsen Itämeri on minulle rakas, sillä olen viettänyt elämäni sen rannoilla sekä saaristossa, ja se on antanut minulle paljon. Haluan tehdä osani sen suojelemiseksi, jotta tulevat sukupolvet voivat nauttia sen kauneudesta. Mikko Salminen Hallituksen jäsen Koko elämäni meri on antanut minulle suunnattomasti energiaa ja ymmärrystä luonnon tärkeydestä ja mahdollisuuksista. Haluan jakaa tätä innostusta ja osaamista meidän ihmisten ja Itämeren hyväksi. Marja Salokangas Hallituksen jäsen Lapset ja nuoret ovat inspiraationi! Turvallisuus, hauskuus ja elämykset – niistä syntyy mielenkiinto oman ympäristön hyvinvointiin ja sen huolenpitoon kaikkina vuodenaikoina, sekä maalla että merellä. Kai Mäkelä Hallituksen jäsen Meri on minulle mielenrauhan, inspiraation ja seikkailun lähde. Haluan innostaa muita löytämään ja kokemaan oman merensä. Näin voin antaa takaisin ja edistää meren hyvinvointia. Uffe Tollet Hallituksen jäsen Koko ikäni olen ollut merellä ja meressä. Kokemukseni ovat syventäneet ymmärrystäni siitä, miten tärkeää työmme meren hyvinvoinnin eteen on. Itämeri on Minun mereni – Östersjön är Mitt hav. Ota yhteyttä Merikummit Utelias toimittaja ja ITE-merentutkija Ari Heinilä on tutustunut meriharrastuksiensa lomassa moniin mielenkiintoisiin meri-ihmisiin. Osa heistä on lähtenyt tukemaan Minun mereni -toimintaa merikummina. Merikummit seikkailevat Arskan vlogeissa ja ovat mukana myös erilaisissa Minun mereni -tempauksissa. Näyttelijä Martti Suosaloa, Irina Björklundia ja Taneli Mäkelää kuullaan Minun mereni -elokuvan kertojaääninä. Martti Suosalo Näyttelijä, komeljanttari Martti Suosalo on noussut barrikadeille puolustamaan köyhtyvää luontoa ja merta. Oman merensä Suosalo löysi purjehduksen kautta. Huoli monimuotoisuuden kadosta pulppuaa hänen Starman-monologissaan. Taneli Mäkelä Näyttelijä Taneli Mäkelä on pyhittänyt kaikki kesänsä merelle, jonka saaristossa hän seikkailee ja lataa akkuja vaimonsa kera. Pekka Tuuri Palkittu mestarikuvaaja Pekka Tuuri viettää suuren osan elämästään veden alla. Vedenalaiskuvaus on hänen intohimonsa ja kutsumuksensa. Meri on hänen innoittajansa. Tapio Lehtinen Tapio Lehtinen on kiertänyt purjeveneellä 3,3 kertaa maailman ympäri ja teki barnaakkelit tutuksi suomalaisille. Maailman meret ja oma Itämeri ovat miehen koti, josta hän kantaa suurta huolta. Marko Röhr Tuottaja ja ohjaaja Marko Röhr tallensi Itämeren vedenalaista kulttuuriperintöä upeaan TV-sarjaansa Hylyt (1996). Markosta on sittemmin kasvanut äänekäs luonnon puolestapuhuja, myös meren. Inkeri Pekkanen ”Roskapostia Hangosta” on jo käsite, joka yhdistetään rantojen ja saarten omatoimiseen siivoamiseen. Inkeri Pekkanen on tehnyt sitä jo yli 10 vuotta sukeltajapuolisonsa kanssa. Veikka Gustafsson Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson on yrittäjä ja majakan herra. Kallbådan majakka on hänen linnansa ja sitä ympäröivä meri erämaa, johon hän ei koskaan kyllästy. Mikael Hyryläinen Palomies Mikael Hyryläinen on merten monitaituri kaikissa tuulilajeissa. Harvinaisen tyvenen hän nauttii meloen tai sukeltaen. Johanna Nordblad Johanna Nordblad on Netflix-tähti ja kolmen eri vapaasukellusluokan maailmanennätyksen tekijä. 103 metrin sukellus jääkannen alla on niistä kuuluisin. Hänellä on myös oma rakkoleväpuutarha! Irina Björklund Irina Björklund on viettänyt kaikki kesät Porvoon saaristossa ja herännyt joka aamu ihanaan lokkien kirkunaan. "Se on maailman kaunein ääni”, todistaa monipuolinen muusikko ja näyttelijä.

Minun mereni ry haastaa kaikki Suomen 1.-9.-luokkalaiset kertomaan julisteen muodossa, millainen on heidän merensä. Haasteen tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten ymmärrystä Itämerestä, sen lajeista, suojelusta ja tilasta sekä kuulla heidän ajatuksiaan lähimerestämme. Parhaan teoksen tekijä voittaa luokalleen 1000 euroa luokkaretkirahaa. Perjantaina 23.1. käynnistyvässä Minun mereni -haasteessa koululuokat tutustuvat ensin Innostu Itämerestä -oppimateriaaleihin ja suunnittelevat sen jälkeen julisteen. Haasteeseen voi osallistua yksin, ryhmätyönä tai koko luokan yhteisellä ponnistuksella. "Haasteella haluamme herätellä lasten ja nuorten Itämeri-suhdetta", kertoo Minun mereni ry:n viestintäpäällikkö Merja Forsman . Haaste sopii kaikille peruskoulun luokka-asteille. Raadin valitsemat parhaat julisteet julkaistaan Innostu Itämerestä -sivuilla, joilla kuka vain voi äänestää suosikkiaan. Minun mereni -julistehaasteessa ovat mukana sosiaalisesta mediasta tutut eritysluokanopettaja Petter Punnonen eli Openaali ja vaikuttajasisarukset Elina ja Sofia . Haasteen toteuttamisessa ovat mukana Minun mereni ry, Natur och Miljö rf ja Pelasta Perämeri . Kampanja alkaa 23.1. EDUCA-messuilta ja jatkuu maaliskuun loppuun saakka. Lue lisää: https://innostuitameresta.fi/haaste/

Minun mereni ‑vuosi 2025 oli täynnä monipuolisia hankkeita ja tapahtumia Itämeren suojelun edistämiseksi. Vuoden aikana toteutimme muun muassa kampanjoita ja yhteisöllisiä paneelikeskusteluja julkisissa tapahtumissa, jotka kannustivat monenlaisiin Itämeri-ystävällisiin arjen valintoihin. Punaisena lankana läpi vuoden kulkivat ikuisuuskemikaaleihin pureutuva Neljä vedenaikaa ‑kampanja sekä Minun mereni ‑elokuvan pohjalle luotu monialainen oppimateriaali, jotka saivat laajaa näkyvyyttä messuilla ja kouluissa. Toimintamme keskiössä olivat konkreettiset teot ja asenne- sekä lakimuutokset, joita tarvitsemme rannikkoseudun yhdistämiseksi ja yhteisen Itämeremme suojelemiseksi. Tapahtumarikas vuosi huipentui Täktomträsketin suon ennallistamisen aloittamiseen Hangossa. Myös vuonna 2026 Minun mereni ry:n tavoitteena on tehostaa yhteistyötä maalta merelle koituvien valumien estämiseksi, joita myös pian voimaan tuleva EU:n ennallistamisen sääntökirja tulee asettamaan Suomen Itämeren rannikkokaupungeille ja -kunnille. VUOSI 2025 Talvi Vedenalaisen mielenosoituksen keruuastioiden analysoinnin ensimmäiset tulokset julkaistaan. Minun mereni ‑elokuva esitetään EDUCA-messuilla ja elokuvan pohjalle rakennettu oppimisympäristö lanseerataan. Minun mereni ry:n uudet nettisivut julkaistaan. Vene Båt 2025 -messujen Itämeripäivän paneelikeskustelussa pureudutaan ikuisuuskemikaaleihin: Miten jokainen voi olla ratkaisevassa asemassa ja keventää kemikaalikuormaansa eri vuodenaikoina? Kalevalan päivänä julkaistaan upea Minun mereni -elokuvan nimikappale , joka kertoo Kalevalan sanoin veden synnystä – Irina Björklund solistina, Värttinän tytöt kuorona, Timo Hietala ja Timo Kiiskinen säveltäjinä. Kevät Minun mereni -elokuvan pohjalle rakennettu monialainen, kaksikielinen Innostu Itämerestä -oppimisympäristö julkaistaan. Neljä vedenaikaa : kevennä tulevaisuuden kemikaalikuormaa kaikkina vuodenaikoina -kampanja alkaa somekanavissamme yhteistyössä Suomen vesistösäätiön kanssa. Mukana kampanjassa ovat myös Ympäristötiedon foorumi , Suomen Lions , Suomen Rotaryt ja Finnish Water Forum . Kevään aiheina ovat kodin kevät-detox eli ikuisuuskemikaalien, kuten PFAS-yhdisteiden vähentäminen siivouksessa ja pintaremontoinnissa. Kesä SuomiAreenan paneelikeskustelussa keskustellaan vihreästä siirtymästä rannikkoseudulla ja Puhtaan meren puolesta ry:n tekemän aloitteen etenemisestä eduskuntaan. Neljä vedenaikaa -kampanjan kesä keskittyy kosmetiikan ja hyönteismyrkkyjen sisältämiin ikuisuuskemikaaleihin. Syksy Itämeripäivän haaste kouluille : Elokuva- ja oppimateriaalipaketti saavuttavat laajan levikin rannikkokaupunkien ja -kuntien kouluissa – elokuva kohoaa myöhemmin suoratoistopalvelu Koulukinon koko vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi. Ari Heinilä ja Minun mereni ry ovat mukana Helsinki Design Weekin PechaKucha-tapahtumassa , jossa on puhujina useita merkittäviä taiteilijoita ja tutkijoita: Lue lisää Neljä vedenaikaa -kampanjan sadonkorjuuajan sisällöissä keskitytään arjen PFAS-yhdisteisiin ja niiden vähentämiseen kotikeittiöissä . Hieno vuosi huipentuu Täktomträsketin suon ennallistamisen aloittamiseen ja ojakatkojen rakentamiseen. Neljä vedenaikaa -kampanjan talvisisällöissä painotus on tekstiileissä ja pesukertojen vähentämisessä kemikaalikuorman keventämiseksi. Ari Heinilän haaksirikkosaagan kaksi uutta osaa julkaistaan jouluaattona ja joulupäivänä YouTubessa . Lyhytelokuvissa Arska rakentaa rannoilta keräämistään meriroskista lautan, joilla hän yrittää purjehtia ja meloa takaisin mantereelle. Lue lisää: www.minunmereni.fi/meriuutiset Luvassa ensi vuonna 2026 Jatkamme Suomen peruskoulujen kaksikielistä Itämeri-opetusta. Julkistamme EDUCASSA Messukeskuksessa 23.1.2026 valtakunnallisen haastekampanjan , joka on kohdistettu peruskoululaisille ja heidän opettajilleen. Hyödynnämme viestinnässä jo rakentamaamme verkostoa kuntien sivistystoimien, opettajien, rehtorien ja hankepartnereidemme kanssa. Hanke toteutetaan yhteistyössä Natur och Miljön kanssa. Täktomin suon ennallistaminen jatkuu toimenpidesuunnitelman mukaisesti. Julkaisemme ennallistamisoppaan videona. Pääosissa on rannikon ritari Martti Suosalo . Haastamme maanomistajat ja kunnat ennallistamaan pikaisesti kaikki ojitetut, tuottamattomat suot. Ekokatastrofi on pysäytettävä tältä osin tässä ruskeiden vesien maassa! Keväällä ilmestyy Into-kustannuksen tuottama, upea, Minun mereni -kirja. Ari Heinilän kirjoittama ja kuvaama kirja sisältää noin 40 QR-koodia, joiden kautta voi katsella myös aiheisiin liittyvää elävää kuvaa. Toteutamme Oululle, joka on vuonna 2026 yksi kulttuuripääkaupungeista, erilaista Minun mereni -sisältöä. Arska kuvaa uutta kannustavaa tarinaa Itämereltä. Seuraavaksi on vuorossa Minun saukkoni . Se kertoo lystikkään otuksen palaamisesta merelle oltuaan jo sukupuuton partaalla. Tämä koko perheen elokuva saa ensi-iltansa Itämeripäivänä 2027. Kiitos upeasta vuodesta 2025 – ja myötätuulta uuteen vuoteen! Merellisin terveisin, Ari Heinilä & Minun mereni -tiimi

Jouluaattona ja -päivänä julkaistava, kaksiosainen lyhytelokuva vie Hankoniemen avomeren laidalla sijaitsevalle autiolle Mulan-saarelle. Saarelle “haaksirikkoutunut” Heinilä kerää rannoilta sopivaa meriroskaa, joista hän rakentaa lautan. Ympäristöyhdistys Minun mereni ry on huolissaan meriroskasta, jota löytyy lähes jokaisesta Itämeren saaresta. Sitä lentää mereen maalta, ja sitä heitetään niin rahtilaivoista kuin huvialuksistakin – muovipulloja, nylonköysiä, pakkausmateriaalia, kuormalavoja, jääkaappeja, lääkepakkauksia ja -ampulleja, kasvomaskeja, rasvapalloja, styroxia, polyuretaania ja niin edelleen.    ”Olen nähnyt nylonnaruun kuristuneen joutsenen ja karun tilanteen upeilla Itämeren saarillamme. Useimmiten jokaisella saarella on lounaaseen avautuva lahdelma, joka kerää suurimman määrän meriroskasta”, Minun mereni yhdistyksen muun muassa rannikkoseudun ennallistamishankkeiden tueksi perustanut elokuvantekijä ja meriharrastaja Ari Heinilä  kertoo.    Jouluaattona ja -päivänä julkaistava, kaksiosainen lyhytelokuva vie Hankoniemen avomeren laidalla sijaitsevalle autiolle Mulan-saarelle. Saarelle “haaksirikkoutunut” Heinilä kerää rannoilta sopivaa meriroskaa, joista hän rakentaa lautan. Elokuvassa seurataan Heinilän ponnisteluita, kun hän yrittää purjehtia ja meloa itsensä takaisin mantereelle. Miten Arskan käy?    Ari Heinilä on julkaissut jo 120 tarinaa mereltä Youtube-vlogissaan. Haaksirikko-saagan kolme ensimmäistä osaa julkaistiin kolme vuotta sitten.    “Haaksirikkosarjaani sain innoituksen saaren karusta historiasta. 1600-luvulla saaren tuntumaan haaksirikkoutui alus, joka vei syvyyksiin matkustajia ja muun muassa sotasaalista Venäjältä. Myös merikummimme, hankolainen Inkeri Pekkanen on tuonut ansiokkaasti Itämeren meriroskaongelmaa pintaan pitämällä Roskapostia Hangosta -nimistä sometiliä, ja hän on mukana myös Minun mereni -elokuvassa”, Heinilä kertoo.    Meriroskalauttaseikkailu julkaistaan kahdessa osassa 24. ja 25. joulukuuta YouTubessa ! Haaksirikkosarjaani sain innoituksen saaren karusta historiasta. 1600-luvulla saaren tuntumaan haaksirikkoutui alus , joka vei syvyyksiin matkustajia ja muun muassa sotasaalista Venäjältä. Minun mereni ry:n vuosi huipentui Täktomträsketin ennallistamiseen Hangossa    Ari Heinilän Minun mereni -elokuva (2024) kohosi tänä vuonna suoratoistopalvelu Koulukinon katsotuimmaksi elokuvaksi. Keväällä 2025 julkaistiin puolestaan elokuvan pohjalle rakennettu, monialainen ja kaksikielinen Innostu Itämerestä -oppimisympäristö. Opetusohjelmaa noudattavien materiaalien käyttö on maksutonta – sivuilta löytyy yli 50 meriaiheista tehtävää 1.–9.-luokkalaisille ja lukiolaisille!    Vuonna 2026 itämerityö jatkuu kouluissa Minun mereni -haastekampanjalla, jossa luokkien on mahdollista voittaa 1 000 euroa luokkaretkirahaa. Haaste julkaistaan 23.1.2026 EDUCA-messuilla.    Minun mereni -järjestön tapahtumarikas vuosi huipentui loppuvuodesta Hankoniemellä sijaitsevan Täktomtärsketin suon ennallistamiseen. Ari Heinilä on taistellut jo yli vuosikymmenen mökkirantansa lähellä sijaitsevan merenlahden rehevöitymisen pysäyttämiseksi ja sinne laskevan kalojen kutupuron palauttamiseksi. Nyt operaatio eteni viimein pohjakynnyksen ja ojakatkojen tekemiseen, veden nostamiseen ja luonnontilan parantamiseen.    ”Näin suo alkaa taas varastoida ja suodattaa vettä, jolloin pohjavesitilanne alueella paranee ja tulvat vähenevät. Lopulta myös Täktominpurossa on tasainen virta puhtaampaa vettä, jossa jopa kalat saattavat viihtyä. Ehkä lapsenlapsemme pystyvät taas uimaan Täktominlahdessa”, Heinilä iloitsee.    Ennallistamishanke on Minun mereni ry:n, Ympäristöministeriön , WWF:n ja Weisell-säätiön yhteinen ponnistus. Projektia tukemaan on lähtenyt myös hankolaisia yrityksiä:  Forcit Oy ja Hangon satama Oy .    “Kosteikkojen ja korpimetsien ennallistamisella on iso merkitys matalien merenlahtien vedenlaadun turvaamisessa. Hangon kaupunki haluaa omalla toiminnallaan olla mukana parantamassa Itämeren tilaa”, Hangon kaupunginjohtaja Simon Store  sanoo.    Suomessa on 92 Itämereen laskevan joen valuma-aluetta, joista monella on vastaava ongelma kuin Täktominlahdessa. Näiden lisäksi Itämereen laskee tuhansia ojia ja puroja. Minun mereni -järjestön tavoitteena on tehostaa yhteistyötä maalta merelle koituvien valumien estämiseksi, joita myös pian voimaan tuleva EU:n ennallistamisen sääntökirja tulee asettamaan Suomen Itämeren rannikkokaupungeille ja -kunnille. Ari Heinilän muoviroskalautta päätyi Hangon uuteen museoon. Lautan ympärille rakennettiin info meriroskaongelmasta ja paikallisista aktivisteista.