Syksyllä 2023 osoitettiin mieltä tiettävästi ensimmäisen kerran Itämeren alueella veden alla, kun 10 sukellusseuraa pitkin rannikkoa laski merenpohjaan käytöstä poistetut ja puhdistetut, posliiniset wc-pytyt. Pyttyihin oli asennettu laskeuman keruuastiat, jotka nostettiin ylös tutkittavaksi vuoden kuluttua tempauksesta. Nyt pyttyjen sisältö on tutkittu Turun ammattikorkeakoulun laboratoriossa.
10 sukellusseuraa upotti 2.9.2023 järjestetyssä Vedenalaisessa mielenosoituksessa wc-pytyt eri puolille rannikkoa valumavesien kuormittamiin kohteisiin – samankaltaisiin hotspot-alueisiin, jotka hohtavat punaisena Turun ammattikorkeakoulun, Coastrider-toimintamallin puitteissa Länsi-Uudellamaalla tehdyssä rannikkovesien tilan arvioinnissa.
Kuormittuneet kohteet ovat pääosin ravinne- ja kiintoainespitoisten valumavesien seurausta. Vuoden aikana pönttöjen keruuastioihin oli kerääntynyt ainesta noin viiden senttimetrin paksuudelta.
Erityisasiantuntija Matias Scheinin Turun AMK:n vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmästä kertoo, että tulos vastaa rehevien merenlahtien pohjille vuosittain kerääntyvän aineksen määrää. Vaikka pöntöt sijaitsevat eri puolilla läntisen ja eteläisen Suomen rannikkoa, suuria eroavaisuuksia niiden välillä ei ollut.
– Tämä viittaisi siihen, että matalille, rannanläheisille pohjille kertyy runsaasti uutta ainesta. On kuitenkin otettava huomioon, että aineksen kertyminen pohjille on ensisijaisesti vesien vaihtumisen, virtausten ja sekoittumisen säätelemää. Myös näiden olosuhteiden määrittäminen olisi tulosten tarkoituksenmukaisen tulkinnan kannalta ensiarvoisen tärkeää, Scheinin huomauttaa.
Myös muualta tulevilla valumilla huomattava yhteisvaikutus rannikkovesien tilaan
Vedenalaisen mielenosoituksen laboratorioanalyysissä tutkittiin, kuinka suuri osa pönttöihin kertyneestä aineksesta on biogeenistä eli eloperäistä, kasvien ja eläinten liuottamaa. Rannikkovesiin päätyy maalta tulevien valumien kautta myös runsaasti minerogeenistä eli alun perin kallioperästä rapautunutta ainesta.
– Näytteiden laboratorioanalyyseissä selvisi, että keskimäärin 14 prosenttia pönttöihin kertyneestä aineksesta oli laadultaan eloperäistä. Jokisuissa ja jokien välittömässä vaikutuspiirissä eloperäisen aineksen osuus merenpohjaan kertyneestä aineksesta on tavallisesti tätä luokkaa, Scheinin sanoo.
Vaasassa ja erityisesti Hangon Täktominlahdella eloperäisen aineksen osuus oli huomattavan suuri. Scheininin mukaan myös tämä selittyy osittain kohteiden eroavaisuuksilla virtausolosuhteissa, jotka vaikuttavat myös pohjille jo päätyneen aineksen uudelleensekoittumiseen – eli päätymiseen takaisin vesipatsaaseen ja laskeutumiseen pohjalle jossain muussa paikassa.
– Kampanjakohteiden perusteella rannikonläheisten pohjien liettyminen vaikuttaisi olevan merkittävä ongelma myös muualla kuin suurten jokien välittömässä vaikutuspiirissä. Valuma-alueiden väliin ja ulkopuolelle jäävien pienvaluma-alueiden yhteispinta-ala vastaa lähes puolta Lounais-Suomen saaristoalueiden kokonaisvaluma-alueen maa-alasta!
Tätä rannikonläheistä aluetta kutsutaan myös harmaaksi vyöhykkeeksi, koska siltä kokonaisuutena mereen päätyvistä valumista ei ole luotettavaa mittaustietoa. Tätä puutetta Scheinin pyrkii korjaamaan tutkimusryhmänsä kanssa Coastrider-kartoitusten avulla.
– Kampanjan tulokset ovat linjassa sen olettamuksen kanssa, että harmaalta alueelta mereen päätyvillä valumilla on huomattava yhteisvaikutus rannikkovesien tilaan, mikä ilmenee rehevöitymisen kautta pohjien liettymisenä. Liettymisen myötä pohjat siis tukahtuvat ja niistä vapautuu ravinteita ja kasvihuonekaasuja, Scheinin summaa.
Yle uutiset 7.1.2025: Itämeri avoviemärinä, Jaana Hevonoja. Lue lisää: https://yle.fi/a/74-20119926
Eloperäisen aineksen määrän kasvu kertoo rehevöitymisestä
Scheininin mukaan analyyseissä haluttiin keskittyä eloperäisen aineksen määrään ennemmin kuin sen laatuun. Pönttöihin kertyneen eloperäisen aineksen voidaan sanoa muodostuneen kahta pääasiallista reittiä. Osa aineksista on syntynyt maalla ja päätynyt valumien kautta mereen. Osa on syntynyt meressä niin ikään maalta hiljattain tai aiemmin mereen päätyneiden ravinnevalumien seurauksena.
– Eloperäisen aineksen kokonaispitoisuus ja -määrä on hyvä, integroiva indikaattori ilmentämään rehevöitymisen eli eloperäisen aineksen lisääntymisen varsinaista juuri syytä eli maalta mereen päätyvää, erilaisista ihmistoiminnoista johtuvaa huuhtoumaa.
Vaikka erityisesti pistemäisistä lähteistä kuten teollisuudesta peräisin olevia ravinnekuormia onkin saatu viime aikoina jonkin verran hillittyä, on maalta mereen jokien kautta, hajakuormituksena päätyvän eloperäisen aineksen määrä kasvanut arviolta 50 prosenttia sitten 1990-luvun.
– Tämä on tapahtunut oletettavasti ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta ehdottomasti maankäytön ja maanmuokkauksen, kuten ojitusten, mahdollistamana. Harmaalta vyöhykkeeltä mereen päätyvästä eloperäisen aineksen kuormasta vastaavaa arviota ei toistaiseksi ole tehty, Scheinin sanoo.
Taistelu jatkuu: maalta merelle koituva rasitus kuriin
Sukellusseurat ympäri Suomen Itämeren rannikkoseutua lähtivät kampanjaan mukaan, sillä sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät pilaantuneiden ja rehevöityneiden rannikkovesien ja pohjan tilan. Näkyvyys on hotspoteissa olematon veden alla. Vesikasvit ja levät rehottavat. Kaikkein pahimmissa kohteissa makroskooppisia leviä ja kasveja ei enää edes ole.
Myös Minun mereni ry:n perustaja Ari Heinilä on nähnyt lähietäisyydeltä, miten hänen mökkinsä edustalla Hangossa sijaitseva upea Täktominlahti on turmeltunut ojitetun suoalueen vuoksi. Yhdessä paikallisyhdistyksen ja perustamansa Minun mereni ry:n voimin Heinilä on yrittänyt jo vuosia aloittaa Täktomissa ojitetun suon ennallistamishanketta. Se on kuitenkin jäänyt jumiin byrokratian rattaisiin. Vedenalainen mielenosoitus on yksi monista keinoista nostaa aihetta pohjamudista pinnalle.
– Ennallistamishankkeita on vaikea saada käyntiin byrokratian ja yleisen tahtotilan vuoksi. Suomi on maailman ojitetuin maa ja tuottamattomat, ojitetut suot pilaavat vesistöjä ja merta monessa muussakin paikassa kuin Täktomissa. Siksi olisi pikaisesti luotava sellainen lainsäädäntö, joka määräisi tällaiset suot ennallistettavaksi seuraavan kymmenen vuoden sisällä, aktiivinen vesillä liikkuja, elokuvantekijä ja Itämeren suojelija toteaa.
Heinilän mukaan nyt saadut tulokset olivat odotettuja. Hän toivoo, että ne kannustavat niin päättäjiä kuin rannikon asukkaita ja yhteisöjä tarttumaan toimeen.
Vedenalaisen mielenosoituksen ja pyttyjen sanoma jatkuu.
– Vuonna 2028, kun pytyt ovat olleet viisi vuotta pohjassa, ne nostetaan pohjasta, kuvataan, analysoidaan ja kootaan ympäristötaideteokseksi muistuttamaan Vedenalaisesta mielenosoituksesta. Kun pytyt lopulta poistetaan pohjasta, tavoitteena on, että meren tila ja näkyvyys veden alla on parantunut eikä alue ole enää hotspot! Heinilä sanoo.
