Yleensä kerran kesässä tuulee reippaasti, mutta silti on lämmintä. Ja silloin myös ITE-merentutkija Arska on vesillä leikkimässä. ”Aikuinen on terve, kun hän leikkii”, painottaa tämä seitsemänkymppinen mies. Hangon Tulliniemen aalloilla on muitakin. Arska kiinnittää toimintakameran leijan kupuun, josta saa hienon perspektiivin toimintaan.

ITE-merentutkija, Ari Heinilä ei ole mikään kasvitieteilijä, mutta on kiinnostunut "hullun puutarhurin" luomuksista. Merilintujen lannoittamat karut saaret ja luodot ovat käsittämättömän hienoja kesäpuvussaan. Sieltä löytyy myös yrtti, jota on keskiajalla käytetty oluen mausteena. Päivi, Arskan vaimo käyttää samaa kasvia tuholaistorjuntaan!

Minne voin kipata veneeni säiliöstä ne tummat liemet? Ei ainakaan mereen! Pissaaminenkin kasvattaa kuuleman mukaan 400g levää. Mereni ei kaipaa enää lisää lannoitusta. Intohimoinen veneilijä ja IT-osaaja, Matti Lattu törmäsi samoihin ongelmiin. Missä satamassa on toimiva septi-tyhjennyssäiliö? Hän pohti ongelmaa ja loi lopulta sivuston SEPTIT.NET , jonne hän kokosi koko Suomen tyhjennyssäiliökannan sekä käyttäjäkokemukset. ITE-merentutkija Ari Heinilä suuntasi sukellus- ja tyhjennysreissulle Matin kanssa.

Raaseporinjoella on laaja valuma-alue. Maanviljely savipohjaisilla ja tulvivilla pelloilla on rasittanut vesialueita jo satoja vuosia. Raaseporissa käynnistettiin jo 7 vuotta sitten laaja hanke, jolla pyritään parantamaan tilannetta, joka on rehevöittanyt ja liettänyt herkkää rannikkoaluetta varsinkin Bärösundin alueella. Hanke on loistava esimerkki eri toimijoiden yhteen hiileen puhaltamisesta. Maanomistajat, maanviljelijät ovat innolla mukana tässä kaupungin vetämässä ympäristöhankkeessa.

Miksi Suomen Itämeren rannikkoseutu on kuin villi länsi verrattuna naapurimaa Ruotsiin, jossa parasta mahdollista teknologiaa jo käytetään jätevesien puhdistamiseen? Vaaditaanko investointeja tekeviltä yrityksiltä vesistövastuullisuutta? Ovatko kunnat ja maakunnat valmiita investointien vaatimuksiin ja ympäristövaikutuksiin? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastausta SuomiAreenan paneelissa. Puhtaan meren puolesta ry:n  vesistöjä puolustava kansalaisaloite  etenee eduskuntaan. 24.6.2025 keskustelu vihreän siirtymän investoinneista ja niiden luvituksesta Suomen Itämeren rannikkoseudulla jatkuu myös SuomiAreenassa, Porin Kaupungintalon lavalla klo 14–14.45. Reippaasti yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite Vihreä siirtymä ei saa pilata vesistöjämme  pakottaa nyt päättäjät arvioimaan uudestaan vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden raja-arvoja. Keskustelu jatkuu 24.6.2025 SuomiAreenan paneelissa, joka tarjoaa lisätietoa polttavasta aiheesta niin kunnille kuin muillekin yhteiskunnan toimijoille. Miksi Suomen Itämeren rannikkoseutu on kuin villi länsi verrattuna naapurimaa Ruotsiin, jossa parasta mahdollista teknologiaa jo käytetään jätevesien puhdistamiseen? Vaaditaanko investointeja tekeviltä yrityksiltä vesistövastuullisuutta? Ovatko kunnat ja maakunnat valmiita investointien vaatimuksiin ja ympäristövaikutuksiin? Paneelin puheenjohtajina toimivat Puhtaan meren puolesta ry:n puheenjohtaja Anne Kärki ja Minun mereni ry:n hallituksen jäsen, innovaatiokonsultti Mikko J. Salminen . Panelisteina kuullaan Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikaista , EK:n vihreän kasvun johtaja Ulla Heinosta , Hangon kaupunginjohtaja Petra Ståhlia  sekä Porin elinvoima- ja ympäristötoimialan johtaja Lauri Kilkkua . WANTED: vesistövastuullisia yrityksiä ja parasta mahdollista teknologiaa Kunnilla on tulevaisuudessa edelleen vahva rooli vihreän siirtymän teollisuuden sijoittumisessa kuntaan. Paneelissa pureudutaan siihen, mitä vihreän siirtymän mahdollinen etusijamenettelyn jatkuminen muuttaa kuntien toiminnassa. “Mikä on maakuntakaavan merkitys nyt ja tulevaisuudessa vihreän siirtymän hankkeiden sijoittumisissa? Onko maakuntakaava ohjaava, sitova vai suositus? Siinä riittää pohdittavaa niin investoinnin hakijalle kuin luvittajille”, Anne Kärki pohjustaa. Maakuntakaavan lisäksi SuomiAreenan paneelissa tarkastellaan vihreän siirtymän investointia suunnittelevan yrityksen kyvykkyyden arviointia. Suomi on houkutteleva niin sanotun puhtaan energian tuottajana, mutta miten maahan houkuteltaisiin vesistövastuullisia yrityksiä? Millaisilla yrityksillä on edellytyksiä käynnistää vihreän siirtymän hankkeita, jos niiltä edellytetään ympäristölupaa, vesilupaa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA)? Anne Kärki muistuttaa, että jos lupien käsittelyä lainsäädännössä nopeutetaan, tulee lupahakemusten olla nykyistä laadukkaampia. Ympäristövaikutusten arviointia ei voi tehdä lakimuutostenkaan jälkeen pikana. “Kompensointi ennallistamisvelvoitteilla on jälkikäteen mahdotonta – etenkin, jos jo valmiiksi heikossa ekologisessa tilassa ollutta aluetta on heikennetty entisestään”, Kärki huomauttaa. Parasta mahdollista teknologiaa jätevesien puhdistamiseen on jo olemassa, ja sitä käytetään muun muassa Itämeren toisella puolella. Miksi Suomi odottaa EU:n päätöksiä ja pakkoa, kun se voisi olla edelläkävijä ja ympäristöteknologian osaaja Ruotsin tavoin? “Teknologia ei saa aiheuttaa haittaa ympäristölle. Jos se aiheuttaa, pitää kehittää teknologiaa, joka poistaa haitan. Jos viranomaiset eivät pistä insinööriä selkä seinää vasten, insinööri ei ratkaise näitä ongelmia. Lainsäädännön kautta on luotava puitteet, jotta joudutaankin vähän rutistamaan. Siten syntyy uusia innovaatioita. Jos pystymme valmistamaan maailman puhtaimpia akkuja, sellua ja metalleja, tätä teknologiaa on mahdollista viedä myös muualle”, diplomi-insinööri Mikko J. Salminen haastaa. Tutustu SuomiAreenan koko ohjelmaan: www.suomiareena.fi

Vedenkäsittelyteknologia on jo olemassa. Tarvitaan vain yhteinen tahtotila, joka turvaa niin erinomaisten vesien säilymisen kuin hyvän tilan saavuttamisen myös Itämeren kuormittuneelle Suomen rannikkoseudulle. 26.11.2024 järjestetyssä Vihreä siirtymä ei saa pilata vesistöjämme -paneelissa keskusteltiin valmisteilla olevan lakimuutoksen ongelmakohdista ja luotiin katsaus myös vesiensuojelun historiaan. Lainsäädännön ja teknologian yhteispelillä muutokset, jotka tähtäävät vesiemme parempaan tilaan, on pystytty ennenkin tekemään välittömästi – miksei siis nytkin? “Emme osaa suojella sellaista, jota emme ymmärrä, joten varovaisuusperiaatteen noudattaminen ja tiedon lisääminen kaikilla päätöksenteon tasoilla on nyt erittäin tärkeää. Toistammeko metsäteollisuuden 70-luvun virheet vihreässä siirtymässä?”, kysyy Puhtaan meren puolesta ry:n Miisa Mink somepostauksessaan. Vihreä siirtymä ei saa pilata vesistöjämme -paneeli esitteli 26.11.2024 mielenkiintoisen kattauksen niin Suomen vesiensuojelun historiasta kuin mahdollisen lakimuutoksen vaikutuksista vesistöihin. Lainsäädännön ja teknologian yhteispelillä muutokset, jotka tähtäävät vesiemme parempaan tilaan, on pystytty ennenkin tekemään välittömästi. Näiden päätösten ja ratkaisujen ansiosta kukaan ei ole lopulta menettänyt mitään, vaan päinvastoin. Vastapalkaksi on saatu lisää hyvinvointia – kirkkaampia uimavesiä, terveempiä kalakantoja ja puhtaasta luonnosta ammentavan matkailualan. Miisa Mink ,   Saimaa ilman kaivoksia ry:stä tähdensi puheenvuorossaan, miten Suomesta puuttuu jäte- ja purkuvesialueiden tekniset vaatimukset, rakentamisen ohjeet ja valvonta. Vedenkäsittelyteknologia on kuitenkin jo olemassa. Tarvitaan vain yhteinen tahtotila, joka turvaa niin erinomaisten vesien säilymisen kuin hyvän tilan saavuttamisen myös Itämeren kuormittuneelle Suomen rannikkoseudulle. “Tiedämme, että se ei ole totta, kun kiljutaan kaiken teollisuuden loppuvan Suomesta tänään, jos teollisuutta millään tavalla rajoitetaan. Niin kiljuttiin myös silloin, kun lapsityövoimaa ja orjuutta kiskottiin tästä maailmasta. Olemme samanlaisessa käännöskohdassa. Raha on virtaa, joka aina löytää uudet kanavansa. Entä jos erinomaisen tilan vesistöt olisivatkin se kaikkein tärkein juttu ja vasta sen jälkeen katsottaisiin, mitä muuta me voimme tehdä?” Mink kysyy puheenvuorossaan. Vesienpuhdistamisesta vientituote Vihreä siirtymä tulee kuormittamaan tulevina vuosina Suomen vesistöjä ennennäkemättömällä tavalla. Samaan aikaan Suomen hallitus on säätämässä lakia (HE175/2024), joka sallisi akku- ja kaivoshankkeille uusia ympäristölupakohtaisia poikkeuslupia vesien tilan heikentämiseen. Ympäristöjärjestöjen mielestä Suomi tekee ilmastopolitiikkaa vesistöjen kustannuksella. Mineraalipotentiaalia sisältävät alueet sijoittuvat pitkälti samoille alueille kuin erinomaisen tilan vesistöt. Hallituksen esitys ohjaa poikkeuslupien saamista näihin erinomaisen tilan vesistöihin, kuten Saimaaseen. Uhkana on, että metallimalmikaivokset saavat luvan heikentää vesistöjä erinomaisesta hyvään tilaan. Osa kaivoksen jätevesistä voitaisiin pumpata järviin ja raskasmetallit valuisivat kaivannaisjätealueilta ympäristöön satoja, ellei tuhansia vuosia. Miten voidaan taata, että vesistöjen pilaaminen pysähtyisi edes hyvään tilaan, kun tiedetään, että metallimalmikaivosten ympäristöongelmat jatkuvat vuosikymmeniä? “Teknologia, jota käytetään ei saa aiheuttaa haittaa ympäristölle. Jos se aiheuttaa, pitää kehittää teknologiaa, joka poistaa haitan. Jos viranomaiset eivät pistä insinööriä selkä seinää vasten, insinööri ei ratkaise näitä ongelmia. Lainsäädännön kautta on luotava puitteet, jotta joudutaankin vähän rutistamaan. Siten syntyy uusia innovaatioita. Jos pystymme valmistamaan maailman puhtaimpia akkuja, sellua ja metalleja, tätä teknologiaa on mahdollista viedä myös muualle”, Minun mereni hallituksen jäsen ja diplomi-insinööri Mikko J. Salminen totesi puheenvuorossaan. Vihreää siirtymä välttämätön – niin myös luonnonvarojen kestävä käyttö Historia auttaa ymmärtämään päätöksenteon merkitystä nykypäivään. Tämä päivä on seuraavien sukupolvien historiaa. Eurooppa on pitkälti jo pilannut omat pintavetensä ja siksi Suomen tulisi tehdä kaikkensa suojellakseen ja säilyttääkseen erinomaisen tilan vesistönsä. EU:n vesipuitedirektiivi sallii kansallisia poikkeuksia, mutta ei velvoita niihin. Suomella on vielä mahdollisuus valita toisin. Vesistöjämme ei tarvitse uhrata vihreän siirtymän investointien nimissä! Puhtaan meren puolesta ry:n Anne Kärki muistutti, että kaiken, mitä markkinoidaan vihreänä siirtymänä pitäisi täyttää myös EU:n kestävien sijoitusten periaate: yhtä ympäristötavoitetta edistäessä ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa muille ympäristötavoitteille (DNSH: Do No Significant Harm, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2020/852 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ei merkittävää haittaa -periaate). Tätä ei kuitenkaan ole määritelty toukokuussa voimaan tulleessa European Critical Raw Materials Act (CRMA) -asetuksessa eli kriittisiä raaka-aineita koskevassa säädöksessä. “Kuka merkittävän haitan aiheuttamisen arvioi, jos ei Suomi omissa intressivertailuissaan? Vaikka vihreä siirtymä on välttämätön, yksi selkeä periaate on myös luonnonvarojen kestävä käyttö. Lakien ei tule heikentää vesistöjemme tilaa, vaan edistää erinomaisen tilan pysymistä ja hyvän tilan saavuttamista”, Kärki sanoi. Tietoa viranomaisten päätösten tueksi on saatavilla. Suomen ympäristökeskus SYKE julkaisi hiljattain Policy Briefin , joka auttaa viranomaisia arvioimaan teollisuuden alueiden lupahakemuksia ja esimerkiksi sitä, missä pitoisuuksissa sulfaatti on vesistölle haitallista. “Pitoisuus on ratkaiseva ja jos sekoittuminen ei ole kunnollista, niin aivan varmasti esiintyy haittavaikutuksia”, SYKEn erikoistutkija Seppo Knuuttila  totesi. Toivomme että niin Policy Brief kuin tallenne paneelikeskustelusta tavoittaa mahdollisimman monen päättäjän ja herättää ajattelemaan, minkälaista tulevaisuutta haluamme yhdessä rakentaa. Katso ja jaa tallenne päättäjällesi tästä: Tapahtuman päätteksi julkaistiin jatkoa lähes 70 000 suomalaisen allekirjoittamalle kansalaisadressille: Itämeri EI ole akkuteollisuuden kaatopaikka . Puhtaan meren puolesta -yhdistys julkaisi adressin inspiroiman kansalaisaloitteen, joka tähtää lainsäädännön ongelmakohtien korjaamiseen. Allekirjoita kansalaisaloite tästä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/14462 Kiitos erinomaisesta keskustelusta ja yhteistyöstä: Puhtaan meren puolesta ry , Mining Watch Finland ja Saimaa ilman kaivoksia ry . #minunmereni #kustfolket

Merikummi Tapio Lehtinen on sitkeä maailmankiertäjä, jolla ei mennyt sormi suuhun, kun Asteria -pursi painui etelämerellä aaltoihin. ITE-merentutkija on purjehtinut vain pientä Still 525-jollaa. Arska pääsi tutustumaan Tapion maailmaan, jossa hän sai ihmetellä sitä köysien, knaapien ja muiden vipstaakien viidakkoa. Hän sai kuulla myös, miten suunnistaminen kävi ilman GPS:iä ja muita nykyaikaisia keinoja.

Mies valloitti Himalajan korkeimmat huiput, mutta sen jälkeen alkoi uusi elämä, pitkälle meremme äärellä. Melontaretkellä parikymmentä vuotta sitten Veikka rantautui kaukana avomerellä, tyrskyjä uhmaavalle luodolle, jossa jökötti muumilinnan näköinen Kallbådan majakka. Ystävänsä kanssa Veikka kömpi sisään majakkaan yläkerran avonaisesta ikkunasta. Nyt mies on kunnostanut majakan ja on sen isäntä. Ari Heinilä kiersi vuosituhannen vaihtuessa maailmaa Veikan kanssa kuvaten Nettimatkaaja -seikkailusarjaa televisioon. Arska ja hänen puolisonsa, Päivi vierailivat Veikan majakalla juuri kun suuri remontti oli valmis ja keli oli kohdallaan.

Merikoira Valla seikkailee mielellään ITE-merentutkijan kanssa, mutta on myös omapäinen veijari. Arska suunnitteli pidempää siipireissuja jäillä ja pohti, miten Valla kulkisi mukana. Hän istutti veijarin mukavaan, perässä vedettävään ahkioon. Mutta mitä teki Valla?

Kuva: Elina Manninen, https://elinamanninen.com/ Neljä vedenaikaa -kampanjan tavoitteena on vahvistaa kuluttajien tietoa tuotteiden sisältämistä ikuisuuskemikaaleista ja ohjata valintoihin, jotka vähentävät jäte- ja hulevesien kautta vesistöihin päätyvää kuormitusta. Vesistöissämme on yhä enemmän ikuisuuskemikaaleiksi kutsuttuja haitta-aineita, jotka nimensä mukaisesti hajoavat luonnossa hitaasti – jos koskaan. Mitä nämä ikuisuuskemikaalit ovat ja miten ne päätyvät vesistöihimme? Minkälaisia vaikutuksia niillä on koko ekosysteemiimme: vesiimme, luonnon kiertokulkuun, ravintoketjuun ja ihmisen terveyteen? Entä mitä tekemistä yksittäisellä kuluttajalla on vesistöihin päätyvän kemikaalikuorman kanssa? Minun mereni ry:n ja Suomen vesistösäätiön Neljä vedenaikaa -kampanja syväluotaa arjen kulutustuotteiden sisältämiin ikuisuuskemikaaleihin. Luvassa on vuodenaikojen mukaan vaihtuvia vinkkejä oman kemikaalikuorman keventämiseen ja myös oman vesisuhteen vahvistamiseen. Kampanja alkaa keväästä – kun aurinko valaisee talven pimeässä pölyttyneet nurkat ja ikkunaan pinttyneet tahrat. Nyt kodin kevätsiivouksen yhteydessä hoituu myös kevät-detox, kun hengitysteitä ja ihoa ei rasiteta siivousaineiden sisältämillä turhilla kemikaaleilla. Tästä kevät-detoxista hyötyvät myös kauniit vesistömme. Joissakin siivousaineissa voi olla PFAS-yhdisteitä, joita jätevedenpuhdistamot eivät pysty tehokkaasti poistamaan. Ne voivat haitata esimerkiksi kalojen kasvua ja lisääntymistä. Ihmisessä PFAS-yhdisteet kerääntyvät veren proteiineihin, maksaan ja munuaisiin ja voivat aiheuttaa muun muassa syöpiä, immuniteetin heikkenemistä, lisääntymi shaasteita, kolesteroliongelmia, liikalihavuutta ja maksavaurioita. Lähde: https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/PFAS_tietopaketti.pdf Hyviä uutisia: Muutokset ihmisen toiminnassa näkyvät vesien tilassa nopeasti! Kampanjan vesikummina ja kasvoina nähdään vapaasukeltaja Johanna Nordblad . Sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät muutokset vesistöjen tilassa. Porista lähtöisin oleva Nordblad on todistanut, miten esimerkiksi Pohjanlahden ja Kokemänjoen tila on parantunut hänen elinaikanansa, kun paikalliset tehtaat ovat muuttaneet toimintamallejaan ja vähentäneet samalla vesistöihin päätyvien haitta-aineiden määrää. Moni ei kuitenkaan tiedä, että myös kotitalouden kulutustuotteet aiheuttavat kuormitusta yhteisille vesistöillemme. – Kuluttajan roolin ei mielestäni tarvitsisi olla niin iso. Olemme kuitenkin viime kädessä vastuussa siitä, mitä tuotteita käytämme. On tosi vaikea saada luotettavaa tietoa ja siksi tarvitsemme konkreettisia vinkkejä: älä käytä tätä, käytä tätä, Nordblad sanoo. Nordblad toivoisi, että etenkin Itämerestä uutisoitaisiin myönteisemmin. Kun hän on vienyt ystäviään melomaan Ahvenanmaan saaristoon, ja heille on selvinnyt Itämeren olevan ihan mieletön paikka, he ovat tunteneet itsensä jopa huijatuksi. Vesillä liikkujat tietävät, että mieluisat kokemukset ovat väylä myös vesien suojelijaksi. Vaikka vesien rehevöityminen aiheutuu pääasiassa ravinteista, se on konkreettinen muistutus siitä, miten ihmisen toiminta näkyy vesissä. Myös haitallisia aineita päätyy jäte- ja hulevesien mukana vesistöihin, ja niiden vähentämiseksi tarvitaan toimia. Ota #kevennäkuormaa seurantaan ja opi tunnistamaan vesistöjä kuormittavia arjen kemikaaleja ja vähentämään niitä. Jaa oppimasi ja omat vinkkisi myös muille – läheisille, ystäville, harrastus- ja työkavereille – jotta vaikutus moninkertaistuu! Kevennä kuormaa -hanke saa avustusta ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta (2023–2027). Ahti-ohjelman tavoitteena on saada ravinnekuormitus kuriin, maan rakenne kuntoon, haitta-aineet hallintaan sekä resurssit talteen ja käyttöön. Hankkeen päätoteuttajat: Suomen vesistösäätiö sr. ja Minun mereni ry Hankkeen yhteistyökumppanit: Ympäristötiedon foorumi, Suomen Lions, Suomen Rotaryt ja Finnish Water Forum. Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: Minun mereni ry, Pauliina Toivanen: toivanenpauliina@gmail.com , p. 0451664270 Suomen vesistösäätiö sr, Liisa Hämäläinen: liisa.hamalainen@vesistosaatio.fi , p. 0445373398