MERIHARRASTUKSET

Vesi elementtinä, meri pelikenttänä tarjoavat lukemattomia, ekologisia harrastusmahdollisuuksia. Jääkauden muovaama, ainutlaatuinen rannikkomme ja saaristomme tarjoavat tutkimusmatkoja ja luontoelämyksiä elämän ajaksi. Melo tai suppaile saaristoon!

Vapaana puhaltavat tuulet kiidättävät leijoja ja purjeita ja vauhdinnälkäiset saavat merellisiä haasteita. Veden alla odottaa oma maailma ja täysin erilainen luonto tutkittavaksi. Seikkailut voivat jatkua syvyyksiin, jossa odottaa ainutlaatuinen, vedenalainen kulttuuriperintö: tuhansia, poikkeuksellisen hyvin säilyneitä laivojen hylkyjä, historiaa satojen vuosien takaa ja jopa oikeita aarrelaivoja. Jos talvi suo, seikkailut jatkuvat jääkannella purjehtien, luistellen, kalastaen. Itämeri on suuri seikkailu!

Seuraavasta oppaasta löydät parikymmentä meriharrastusta. Pääsivulla kukin harrastus on arvioitu kustannusten sekä vaativuuden osalta asteikolla 1-5. Jokaista lajiahan voi harrastaa omalla taitotasolla, ilman hifistelyä. Löydä omasi, klikkaa ja saat lisätietoa lajista ja linkkejä eteenpäin. Blogissani on videoita ja tarinoita useista harrasteista. Nauti merestä!

Kun klikkaat lajia, pääset

syvemmälle siihen.

KUSTANNUS

VAATIVUUS

LAITESUKELLUS

Maapallosta 2/3 on veden peittämää. Laitesukellus avaa tämän, pitkälle tutkimattoman ja jännittävän maailman. Sukelluslaitteiden avulla maailma avartuu ja Itämerikin näkyy uudessa valossa. Vaikka meillä ei olekaan trooppisten vesien koralliloistoa, näkyvyyden ollessa hyvä, vesillämme riittää tutkittavaa ja pinnanalaista kauneutta.

Itämeri kätkee myös kadonnutta historiaa, tuhansia hylkyjä vuosisatojen takaa, jotka ovat usein säilyneet hämmästyttävän hyvin, koska meillä ei ole laivamatoa nakertamassa puuta. Vielä on oikeita aarrelaivoja, jotka odottavat löytäjäänsä kuten Hanneke Vromen holkki, joka upposi arvolastissa vuonna 1468.

Laitesukellus vaatii auktorisoidun koulutuksen, joka maksaa kotimaassa kuivapukukoulutuksena n.600 euroa. Ulkomailla kurssin saattaa saada vajaassa viikossa neljän sadan pintaan, mutta kotimaassa saatu koulutus antaa paremmat valmiudet kotivesiimme.

PINTASUKELLUS

Pintasukellus, snorkkelointi on helpoin tapa päästä tutkimaan pinnanalaista maailmaa. Se ei vaadi pitkää opiskelua. Pitää vain oppia ja luottaa putken kautta hengittämiseen ja sen tyhjentäminen puhaltamalla. Lämpimillä vesillä harrastukseen riittää vain maski ja snorkkeli. Mutta yleensä Itämeressä on hyvä käyttää märkäpukua, joita myydään ajoittain jopa Lidl:ssä muutamalla kympillä. Märkäpuku on loistava kapine kaikille, vedessä lotraaville, varsinkin lapsille! Mutta pitempään vedessä oleskeluun suosittelen vähintään 5 mm:n paksuista pukua, huppua ja hanskoja sekä räpylöitä, joiden avulla liikkuminen on paljon ketterämpää. AIDA järjestää vapaasukelluskursseja.

Itämeressä elämä on runsainta juuri 1-5 metrin syvyydessä, jossa valoa riittää. Kokeneempi pintasukeltaja haluaa myös pinnan alle ja silloin tarvitaan painovyötä, sillä märkäpuku kelluttaa.

HARPPUUNA-KALASTUS

Harppuunakalastus tai sukelluskalastus on vedenalaista metsästystä. Pintasukelluksesta on lyhyt tie harppuunakalastukseen. Tämä harrastus on jännittävää ja vaativaa. Tekniikan lisäksi on tunnettava kalojen käyttäytymistä. Myös harppuunan käsittely vaatii harjoittelua ja huolellisuutta. Mestarit pystyvät pidättämään henkeä useita minuutteja, sillä kalaa kytätään usein pohjassa. Toki joskus saalista saa pinnaltakin ampumalla.

 

Varustukseen kuuluu paksu, mutta notkea märkäpuku joka voi olla camo-väritetty. Sen lisäksi tarvitaan huppu, hanskat, räpylät, maski ja snorkkeli sekä pieni sukelluspuukko kalan lopettamiseksi. Itse harppuunapyssy voi olla paineilmalla toimiva tai perinteinen, kuminauhaviritteinen. Eri tehokkuuksia, pituuksia riittää sekä myös valinnan varaa harppuunakeihäissä, riippuen saaliskaloista. Harppuunakalastaja tarvitsee myös asianmukaiset kalastusluvat.

PURJELAUTAILU

Purjelautailu on vauhdikas ja sporttinen imago. Kovimmat tekijät heittävät voltin isoista aalloista tai saavuttavat 100 km/h nopeuksia! Mutta se on myös rauhallinen ja mukava tapa nauttia meriluonnosta, eikä purjelautailusta nauttiakseen tarvitse olla huippukuntoinen nuori. Temppuilu on nuorten hommaa, mutta purjelautailusta voi nauttia muillakin tavoin, esimerkiksi retkeillen ja luonnosta nautiskellen tuulten kuljettamana.

Lajin perusteet kannattaa opetella kurssilla ja sopivan helpoilla välineillä. Nyt on mm. tarjolla kantavia ja helppokäyttöisiä retrolautoja. Alku vaatii sitkeyttä, mutta viikon harjoittelun jälkeen pitäisi jo onnistua perusajo. Laudan lisäksi tarvitaan purje, puomi, masto sekä trapetsiliivit ja märkäpuku. Investointi on sen verran suuri, että kannattaa opetella vuokravehkeillä, jotta on varma, että tässä on uusi harrastukseni. Lauta kulkee auton taakkatelineellä.

LEIJALAUTAILU

Leijalautailu on levinnyt räjähdysmäisesti. Ei ihme, sillä sehän on valtavan hauskaa, ja sitä voi harrastaa ympäri vuoden täällä Suomessa: vesillä, jäällä, avotuntureilla kun alle vaihdetaan laudan sijaan sukset tai lumilauta.

Leijassa on paljon voimaa, minkä takia alkuun kannattaa käydä kurssit. Näin pääsee vähimmillä kolhuilla ja välinetappioilla. Tasaisella, lumen kattamalla jäällä, jossa kitka on pieni, opettelu sujuu helpoiten. Leijan käsittelyä voi harjoitella pienellä, opetusleijalla. Leijaa ohjataan käsissä pidettävällä puomilla ja varsinainen veto kohdistuu valjaissa olevaan koukkuun, joten leijassa ei ”roikuta” käsien varassa. Vedessä tarvitaan enemmän leijavoimaa kitkan voittamiseksi.

Kesäleijailuun Itämerellä tarvitaan tietenkin märkäpuku, pelastusliivit, kypärä ja sopivan kokoinen leija, valjaat sekä lauta. Alkuun pääsee yhdellä leijalla, mutta innokkaalla harrastajalla on usein kolme erikokoista leijaa, jotka kattavat lähes kaikki tuuliolosuhteet kevyimpiä tuulia lukuun ottamatta.

LAINELAUTAILU

Itämeressäkin aallot ”breikkaavat” myrskyjen aikaan ja jälkeen niin, että lainelautailijat pääsevät liukumaan vetten päälle. Suomi-surffista on tullut käsite. Siihen kuuluvat olennaisena osana karuus ja sisu sekä huono hyötysuhde toisin kuin Balin aalloilla. Parikin siivua seisten korvaavat kaiken vaivan ja palelun.

Lainelautailu kannattaa opetella lämpimissä vesissä, sillä kotimaiset, hankalat aallot vaativat taitoa. Täällä tarvitaan paksu, notkea märkäpuku ja sitkeyttä ja sisua. Harrastuksen alussa, varsinkin ulos, läpi aaltojen melominen mahallaan on rankkaa. Mutta kaikki kovalla vaivalla saavutettu maistuu parhaalta!

BOOGIE  BOARD

BODYSURF

Bodysurf ei ainakaan ole välineurheilua – tarvitset vain vartalon, uimataidon ja -housut. Isot, sopivasti kaatuvat aallot ottavat sinut kyytiin, kun osaat uiden kiihdyttää uiden sopivalla hetkellä tai pohjasta ponnistamalla niiden mukaan. Toimit sitten ”lainelautana”. Ohjaat käsillä, joita on hyvä pitää edessä tai sivuilla kasvattamassa liukupintaa. Bodysurf on mainiota liikuntaa, johon yhdistyy myös tehokas vesihieronta.

Bookieboard on taas noin metrin mittainen lauta, joka tulee ylävartalon alle parantamaan liukua aalloilla. Tässä lajissa käytetään usein lyhyitä räpylöitä helpottamaan alkukiihdytystä. Viileissä vesissä on tietenkin mukava pukea märkäpuku. Nykyään bookieboard -lautoja saa kesäisin esim. Lidlistä, Biltemasta.

KAJAKKIMELONTA

Kajakki on mukava tapa retkeillä ja liikkua merellä. Sillä pääsee luontoa lähelle. Kajakissa kulkevat retkivälineet ja reissuja voi ulottaa näin pidemmällekin. Perus melontatekniikan oppii nopeasti, mutta turvallisuuspuoleen on syytä perehtyä huolella, sillä kaatuminen on aina mahdollista. Aloittelijan ei kannata liikkua yksin. Kurssi ei ole pahitteeksi.

 

Taitava meloja pärjää kajakilla myös kovassa kelissä ja surffailee nautiskellen aaltoja ja tarvittaessa pyöräyttää katolleen menneen kajakin takaisin oikein päin. Merimeloja tarvitsee melan lisäksi aukkopeitteen, joka estää aaltojen pääsemisen istumatilaan.

 

Nykyään saa aloittelijan kajakkipaketteja varsin kohtuuhintaan ja sellaisesta on iloa pitkäksi aikaa. Edulliset kajakit ovat usein ”riisuttuja”. Niissä ei ole mm. vesitiiviitä, kelluttavia laipioita. Turvallisuuden takia on hyvä varustaa tällainen kajakki esim. ilmatäytteisillä säkeillä joita on saatavilla erityisesti tähän tarkoitukseen. Mutta tällaisella, laipiottomalla kajakilla on syytä pysyä rantojen lähellä. Ne eivät ole suunniteltu avomerimelontaan.

SUPPAILU

Suppailu, seisaallaan melonta on ihmeen nuori laji, vaikka yksinkertaisuudessaan sitä on harrastettu jo aiemminkin esim. vanhalla purjelaudalla. Suppilautahan muistuttaa pitkälle purjelautaa, mutta on selvästi vakaampi ja kantavampi. Erikoismela on kevyt, joskus pituudeltaan säädettävä. Suppailu tyynellä kelillä on varsin leppoisaa. Parhaimmillaan se on kirkkaassa vedessä, jossa voi meloessa myös tutkia vedenalaista luontoa. Tekijät selviävät kovissakin keleissä ja surffaavat aaltoja.

Suppivuokraamoja löytyy nykyisin monesta paikkaa ja lajiin kannattaakin tutustua osaavien opastuksella. Lautoja löytyy pumpattavista, reppuna kulkevista laudoista aina puusta valmistettuihin. Karkuremmi ja pelastusliivit ovat paikallaan merellä liikuttaessa. Kaveri tuo myös turvallisuutta suppailuun. Investointina välineet ovat muutaman sadan luokkaa ja niinpä suppailusta onkin tullut näkyvä osa Suomen kesää.

BOULDEROINTI

Paljas kallioluoto on luonnon kuntosali. Monesti luotojen ja saarien eteläpäädyistä löytyy rosoisia, jäkälästä puhtaita kallioseiniä. Niissä on halkeamia, kielekkeitä, nipukoita ja listoja, joista saa otteen ja jalan sijan. Boulderointi voi alkaa. Se on kiipeilyä siirtokivillä, matalammilla kallioseinillä, jota kukin voi harjoittaa omalla tasollaan kun vain turvallisuudesta huolehditaan. Sitä voi harrastaa paljain jaloin, lenkkareissa, mutta lajiin harjaantuneilla on jaloissaan kiipeilytossut, vyötäisillä magnesiumpussi ja joskus seinän alla patja, joka pehmittää putoamiset. Kypäräkään ei ole pahitteeksi.

Useimmiten seinällä liikutaan matalalla, maksimissaan muutaman metrin korkeudessa ja horisontaalisesti. Laji kehittää koordinaatioita, voimaa ja elastisuutta. Kaiken kaikkiaan se on erinomaista liikuntaa. Se kehittää myös ongelmanratkaisukykyä, sillä pienen funtsailun jälkeen, mahdotonkin este voidaan voittaa.

Boulderointi on levinnyt myös sisäharrastukseksi kiipeilytiloihin, mutta mikään ei voita taiteilua kauniilla luodolla, merilintujen säestäessä liikkeiden harmoniaa.

ONKIMINEN

Suomalaiseen kesäidylliin on aina kuulunut mato-onki. Onkiminen on ilmaista, sillä se ei vaadi kalastuslupia, se kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Liero vain koukkuun ja kohoa tuijottamaan -varsin rauhoittavaa puuhaa. Voisi olla myös hyvää hoitoa some -riippuvaisille.

Tässäkin lajissa kyllä löytyy hifistelijöitä ja taitureita sekä tietenkin kilpailuja, jos perinteinen ei riitä. Ilmainen vapa syntyy puukolla sopivasta vesakon näreestä. Muutaman euron koukku ja koho ovat olleet kesäisten huoltoasemien vakiotarjontaa. Parhaat vavat valmistetaan hiilikuidusta, mutta lasikuituisia saa hieman halvemmalla.

Syötiksi kelpaavat kastemadon lisäksi pikkukalat, toukat ja jopa pullataikina. Markkinoilla on myös lieroja muistuttavia synteettisiä kestosyöttejä. Petokalat pitävät enemmän liharuuasta kun taas särkikaloille kelpaa muukin sapuska. Kireitä siimoja!

VAPAKALASTUS

Vapakalastus vie lähelle luontoa ja se on jännittävää. Kun kala iskee ja tunnet sen vavahtelevassa vavassa, et voi jäädä kylmäksi. Vapakalastusta voi harjoittaa rannalta tai veneestä käsin. Kalan voi syödä tai vahingoittumattoman laskea takaisin mereen, kuten haluaa. Saaliskaloille on määritetty myös mitat, jonka alittavat pitäisi päästää takaisin mereen.

Harrastuksen alkuun pääsee varsin edullisesti, mutta himoharrastaja saa upotettua välineisiin satoja, jopa tuhansia euroja. Perhokalastus on ehkä jaloin muoto vapakalastuksen maailmassa.

Vapakalastus, jossa käytetään viehettä tai perhoa, vaatii kalastusluvan. Metsähallitus myy hallinnoimilleen merialueille lupia, jotka maksavat 25 euroa/perhe. Alle 15-vuotiaalle ja yli 65-vuotiaille lupa ei maksa mitään.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

LAJIKALASTUS

Fongauksessa tavoitteena on saada koukutettua, siis ongittua mahdollisimman monta kalalajia. Itämeressä elää 42 eri lajia. Fongaus vaatii lajituntemusta niin, että tuntee kalojen elinympäristöt ja -tavat, sekä ravinnon. On tietenkin lajeja, jotka eivät koukkuun ota ja ne saa pyytää muiden aktiivivälineiden, kuten haavin tai käden avulla. Fongarit keräävät lajeista pisteitä ja vuosipisteitä ja lajia voisi näiltä osin verrata lintubongaukseen. Siinä voidaan myös kilpailla yksilöinä tai joukkueena.

Fongarilla on yleensä kaksi vapaa: tavallinen onkivapa sekä reilun metrin mittainen lirkkivapa syötteineen pienten kalojen täsmäongintaan. Lirkintä tapahtuu useimmiten otsalampun valossa, kun kalat ovat tulleet lepäilemään matalaan.

LINTUTARKKAILU

Lintujen tarkkailu, tunnistaminen on ikiaikainen luontoharrastus, sillä linnut ovat varsin näkyvä osa luontoamme. On riemastuttavaa oppia tuntemaan näitä upeita luontokappaleita, niiden käyttäytymistapoja, laulua ja mielipaikkoja. Jokavuotinen kevät- ja syysmuutto ovat juhlallisia tapahtumia kun monisatapäiset parvet kokoontuvat ja lähtevät ylittämään merta.

 

Bongaus on yksi intohimoinen tapa harrastaa lintuja ja se vie harrastajaa eri puolille Suomea. Usein myös meren äärelle, sillä osa lajeista pesii saaristossamme ja rannikolla. Bongari yrittää havaita mahdollisimman monta lintulajia. Suomessa on tehty havaintoja yli 470 lajista.

Lintubongaus oli ennen varsin miesvoittoinen harrastus, mutta nykyään uusista harrastajista puolet on naisia. Tarvitset vain kiikarit ja hyvän lintukirjan. Myös kaukoputki on hyvä apu lintujen havaitsemiseksi.

VALOKUVAUS

Meri sen eri vaatteissa on kuin alati muuttuva taideteos. Miten sinä näet sen? Luontokuvaajalle meri on laaja, moniulotteinen pelikenttä, jonka ehkä haastavin osuus löytyy pinnan alta. Vesiharrastukset ovat myös varsin kuvauksellisia eri kuvakulmista.

Nykysin, kun lähes jokaisella on kännykkäkamera, tämä harrastus on helpompaa kuin koskaan. Kännylle saa tallennettua meritunnelmaa ja otettua hienoja videopätkiä. Mutta usein eläinten, lintujen, hylkeiden tai kalojen kuvaamiseen tarvitaan jo lajituntemusta, järeämpää kalustoa sekä taitoa. Vesitiiviit toimintakamerat ja ilmoilla leijuvat droonit ovat luoneet uusia kuvakulmia. Kuvaus antaa uutta sisältöä luontoliikkumiselle merellä.

RETKILUISTELU

Hyvät teräsjäät tarjoavat elämyksen, joista harva jää kylmäksi. Pitkäteräisillä luistimilla ja tukevilla kengillä varustettu retkiluistelija nauttii vauhdikkaasti luonnosta ja maisemien vaihtumisesta. Jos osaa luistella normaalivehkeillä, niin myös retkiluistimilla homma lähtee pian sujumaan. Tekniikka ei ole ongelma.

Retkiluistelussa turvallisuus on tietenkin etusijalla, minkä takia tarvitaan opastusta ja kokeneita retkikavereita. Kursseilla voi opetella näitä asioista, mutta vain kokemus tekee mestarin, joka osaa lukea jäätä ja tuntee vaarapaikat sekä pelastamistaidot sekä varusteet.

Jäillä ei tulisi liikkua yksin, sillä kylmään veteen putoaminen voi olla shokki ja jäälle ei ehkä päästä omin avuin, vaikka jäänaskalit olisivat käsillä. Ne ovatkin ehdoton varuste samoin kuin heittoliina ja reppuun vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet sekä jäänkoetinsauva.

SIIPIPURJEHDUS

Sileillä teräsjäillä siipipurjehdus on yksi hauskimmista harrastuksista. Suomalaiset kehittivät parikymmentä vuotta sitten Skimbat-siiven, joka myöhemmin ristittiin Kitewing:ksi. Se on koottava, käsin pidettävä, noin neljän neliön siipi, joka kiskoo luistelijaa, suksin tai lumilaudalla liikkuvaa pitkin jääkantta. Kovalla tuulella vauhti voi olla päätä huimaava. Sen viemänä voi tehdä pitkiäkin reissuja jäällä. Parikymmentä vuotta sitten kiisimme siipien avulla Espoosta Hankoon ja Päijänteen päästä päähän.

Suomalainen Kitewing kootaan purjeesta ja putkirungosta vajaassa kymmenessä minuutissa. Siihen voi asentaa myös trapetsinarut, jotka kytketään valjaisiin, jolloin rasitus käsiltä vähenee. Tämä on hyvä ratkaisu varsinkin retkeiltäessä. Nyt markkinoille on tullut myös ulkomaisia, ilmatäytteisiä siipiä, joka kulkee repussa.

JÄÄPURJEHDUS

Merijäillämme on nähty vuosikymmenten varrella monenlaisia ja kokoisia jääpursia, jotka kiitävät luistinterien varassa huimaa vauhtia. DN on yleisin yksin purjehdittava jääpursi. Kolmen luistinterän varassa kiitävä vanerikaukalo saavuttaa yli satasen nopeuksia. Ajoasento on kuin formula-autossa, ehkä hieman epämukava ja puomia on väisteltävä käännöksissä. Sopivia kelejä on suhteellisen harvassa, mutta silloin vauhdinnälkää voi tyydyttää tällä vehkeellä.

6,5 neliön purjeella varustettu DN on myös kansainvälinen kilpailuluokka, joten vaativa harrastus sopii mainiosti esimerkiksi kilpapurjehduksen talvijatkoksi.

Myös purjelautarikeille on kehitetty kelkkoja, jolla harrastusta voi jatkaa talvikeleillä. Ne vaativat suhteellisen paljasta jäätä, jolla ei saa olla liikaa lunta. Myös tässä lajissa kilpaillaan.

LEIJAHIIHTO

Leija vetää tietenkin myös talvella ja kitka on pienempi kuin vesillä liikuttaessa. Luistimet, sukset tai lumilauta vain alle ja menoksi. Patjaleijat ovat kätevämpiä talvella kuin pumpattavat leijat.

Leijalla voi tehdä pidempiäkin retkiä, mutta silloin on varauduttava tuulen tyyntymiseen. Kun mukana on teleskooppisauvat ja alla esimerkiksi telemark -sukset voi aina lykkiä loppumatkan.

Leijahiihto/lautailu tekee harrastuksesta ympärivuotisen eikä monikaan laskettelija tai lumilautailija joudu tekemään lisäinvestointeja. Mutta kun harrastus menee pidemmälle, kannattaa hankkia patjaleijoja talvikauteen.

PILKKIKALASTUS

Kairaa reikä jäähän, ota mukava asento leirituolilla, laske pilkki avantoon lähelle pohjaa ja ala nypyttää. Hyvällä tuurilla tai taidolla kala löytyy jäänkin alta. Pilkkiminen kuuluu meille jokamiehenoikeuksiin eikä se vaadi kalastusmaksuja.

Välineiksi tarvitaan edullinen pilkkionki siimoineen, pilkki, jonka tehoa voidaan tehostaa erilaisilla syöteillä. Jääkaira on ehkä kallein investointi, mutta kevätjäillä voi luuhata muiden kairaamilla ja hylkäämillä avannoilla, joten oma kaira ei aina ole välttämättömyys. Sohjokauhalla kaapaistaan reikä puhtaaksi. Pilkkiminen on rauhoittavaa ajanvietettä luonnossa, jonka bonuksena voi saada evästä pöytään.

AVOMERI-,AVANTOUINTI

Merellä vettä riittää kauhottavaksi. Märkäpuvussa tarkenee tehdä pidempiäkin lenkkejä. Aloittelijan on syytä pysyä rannan tai veneen tuntumassa. Yksin uijan on huolehdittava omasta näkyvyydestä vesiliikenteen takia. Avovesiuinnissa on myös kilpailutoimintaa.

Talvella mikään ei piristä niin kuin avantouinti. Jos olet nuutunut töiden jälkeen, käy avannossa ja olet uudesti syntynyt. Avantouinnilla on paljon hyviä terveysvaikutuksia, mutta esim. sydänsairaille sitä ei suositella.

SUOJELUTOIMINTA

Jos rakastat mertamme, ympäristötyö sen hyväksi voi olla varsin antoisaa. Monet ympäristöyhdistykset tekevät työtä yhteisen meremme hyväksi, mm: WWF, John Nurmisen säätiö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto jne. Nämä järjestävät mm. talkoita ja keräävät varoja isompiin projekteihin. On myös monia paikallisia projekteja, kuten Operaatio Täktominlahti Hankoniemellä, joihin voi osallistua.

 

Mahdolliset öljykatastrofit uhkaavat mertamme jatkuvasti ja vapaaehtoisia valmiusjoukkoja tarvitaan. Roskia ja muovia on korjattava rannikolta ja saaristosta. Mereen valuvien ravinteiden torjuntatyössä ja rehevöityneiden alueiden kunnostamisessa riittää työsarkaa vapaaehtoisille. Kysy ympäristöjärjestöiltä ja liity joukkoihin!

KEVYTVENEPURJEHDUS

Purjehdus ei välttämättä ole saavuttamattoman kallis ja vaativa harrastus. Kevytveneissä on kippaava tai nostettava köli, kuten kaikkien tuntemassa optimistijollassa. Moni onkin saanut nuorena oppia purjehduksen alkeet tuolla ”pähkinänkuorella”, mutta kevytveneistä löytyy varsinaisia vauhtihirmujakin, vaikka ei puhuta nyt foilaavista raasereista. Laser, 49er ovat monelle tuttuja kilpajollia. Kaksirunkoiset katamaraanit ovat nopeimpia pursia. Useat kevytveneet ovat yksin purjehdittavia, osa kaksin, mutta joillain on voi seilta kolmekin sopivissakin olosuhteissa.

 

Kevytvenepurjehtija selviää harvoin kuivana, jos keli on yhtään kovempi. Sen takia hänen on hyvä sonnustautua märkä- tai kuivapukuun kylmissä vesillä. Kevyt köli ei aina este kaatumistakaan, mutta nämä veneet saa pystyyn omin avuin. Niissä on kelluttavat elementit.

 

Monilla jollilla voi tehdä vain päiväretkiä. Kuvassa olevassa Still 525:ssä on sen verran kannellista säilytystilaa, että yö retketkin ovat mahdollisia. Monesti käytetty kevytpursi on hyvä, arvonsa säilyttävä sijoitus. Joka paikkakunnalta löytyy pursiseura, joka järjestää alkeiskursseja. Tuulta purjeisiin!

 

https://spv.fi/

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
  • White Facebook Icon
  • White YouTube Icon