Simpun löytäminen vaatii silmää, aivan kuten syksyisestä metsästä suppilovahveron löytäminen. Myös tämä isosimppu naamioituu hyvin pohjan väritykseen. Olen aina innoissani kun palajastan tällaisen lymyilijän. Isosimppu saattaa kasvaa jopa kilon painoiseksi ja sellaisena olisikin jo pelottava näky isoine suineen, jolla se hotkii pahaa aavistamattomia pikkukaloja ja pohjassa ryömiviä, kilkki-äyriäisiä.
Merihevosia Itämeressä? Kyllä, särmäneula on eteläisiltä meriltä tuttujen, ihastuttavien merihevosten sukulainen. Yleisin se on Ahvenanmaan vesillä, muualla suhteellisen harvinainen. Minäkin riemuitsin tämän suhtellisen kookkaan yksilön löytymistä (pituus noin 20 cm). Parhaiten niitä löytyy rakkolevien kätköstä. Tämä oli seikkailemassa hiekkapohjalla. Sen verran erikoinen otus se on, että uros kantaa naaraan laskemia mätimunia vatsapoimullaan ja tavallaan toimii myös "synnyttäjänä". Pipettimäisellä suullaan se imaisee planktonia evääkseen. Kiehtova otus!