Merikoira Valla seikkailee mielellään ITE-merentutkijan kanssa, mutta on myös omapäinen veijari. Arska suunnitteli pidempää siipireissuja jäillä ja pohti, miten Valla kulkisi mukana. Hän istutti veijarin mukavaan, perässä vedettävään ahkioon. Mutta mitä teki Valla?

Kuva: Elina Manninen, https://elinamanninen.com/ Neljä vedenaikaa -kampanjan tavoitteena on vahvistaa kuluttajien tietoa tuotteiden sisältämistä ikuisuuskemikaaleista ja ohjata valintoihin, jotka vähentävät jäte- ja hulevesien kautta vesistöihin päätyvää kuormitusta. Vesistöissämme on yhä enemmän ikuisuuskemikaaleiksi kutsuttuja haitta-aineita, jotka nimensä mukaisesti hajoavat luonnossa hitaasti – jos koskaan. Mitä nämä ikuisuuskemikaalit ovat ja miten ne päätyvät vesistöihimme? Minkälaisia vaikutuksia niillä on koko ekosysteemiimme: vesiimme, luonnon kiertokulkuun, ravintoketjuun ja ihmisen terveyteen? Entä mitä tekemistä yksittäisellä kuluttajalla on vesistöihin päätyvän kemikaalikuorman kanssa? Minun mereni ry:n ja Suomen vesistösäätiön Neljä vedenaikaa -kampanja syväluotaa arjen kulutustuotteiden sisältämiin ikuisuuskemikaaleihin. Luvassa on vuodenaikojen mukaan vaihtuvia vinkkejä oman kemikaalikuorman keventämiseen ja myös oman vesisuhteen vahvistamiseen. Kampanja alkaa keväästä – kun aurinko valaisee talven pimeässä pölyttyneet nurkat ja ikkunaan pinttyneet tahrat. Nyt kodin kevätsiivouksen yhteydessä hoituu myös kevät-detox, kun hengitysteitä ja ihoa ei rasiteta siivousaineiden sisältämillä turhilla kemikaaleilla. Tästä kevät-detoxista hyötyvät myös kauniit vesistömme. Joissakin siivousaineissa voi olla PFAS-yhdisteitä, joita jätevedenpuhdistamot eivät pysty tehokkaasti poistamaan. Ne voivat haitata esimerkiksi kalojen kasvua ja lisääntymistä. Ihmisessä PFAS-yhdisteet kerääntyvät veren proteiineihin, maksaan ja munuaisiin ja voivat aiheuttaa muun muassa syöpiä, immuniteetin heikkenemistä, lisääntymi shaasteita, kolesteroliongelmia, liikalihavuutta ja maksavaurioita. Lähde: https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/PFAS_tietopaketti.pdf Hyviä uutisia: Muutokset ihmisen toiminnassa näkyvät vesien tilassa nopeasti! Kampanjan vesikummina ja kasvoina nähdään vapaasukeltaja Johanna Nordblad . Sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät muutokset vesistöjen tilassa. Porista lähtöisin oleva Nordblad on todistanut, miten esimerkiksi Pohjanlahden ja Kokemänjoen tila on parantunut hänen elinaikanansa, kun paikalliset tehtaat ovat muuttaneet toimintamallejaan ja vähentäneet samalla vesistöihin päätyvien haitta-aineiden määrää. Moni ei kuitenkaan tiedä, että myös kotitalouden kulutustuotteet aiheuttavat kuormitusta yhteisille vesistöillemme. – Kuluttajan roolin ei mielestäni tarvitsisi olla niin iso. Olemme kuitenkin viime kädessä vastuussa siitä, mitä tuotteita käytämme. On tosi vaikea saada luotettavaa tietoa ja siksi tarvitsemme konkreettisia vinkkejä: älä käytä tätä, käytä tätä, Nordblad sanoo. Nordblad toivoisi, että etenkin Itämerestä uutisoitaisiin myönteisemmin. Kun hän on vienyt ystäviään melomaan Ahvenanmaan saaristoon, ja heille on selvinnyt Itämeren olevan ihan mieletön paikka, he ovat tunteneet itsensä jopa huijatuksi. Vesillä liikkujat tietävät, että mieluisat kokemukset ovat väylä myös vesien suojelijaksi. Vaikka vesien rehevöityminen aiheutuu pääasiassa ravinteista, se on konkreettinen muistutus siitä, miten ihmisen toiminta näkyy vesissä. Myös haitallisia aineita päätyy jäte- ja hulevesien mukana vesistöihin, ja niiden vähentämiseksi tarvitaan toimia. Ota #kevennäkuormaa seurantaan ja opi tunnistamaan vesistöjä kuormittavia arjen kemikaaleja ja vähentämään niitä. Jaa oppimasi ja omat vinkkisi myös muille – läheisille, ystäville, harrastus- ja työkavereille – jotta vaikutus moninkertaistuu! Kevennä kuormaa -hanke saa avustusta ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta (2023–2027). Ahti-ohjelman tavoitteena on saada ravinnekuormitus kuriin, maan rakenne kuntoon, haitta-aineet hallintaan sekä resurssit talteen ja käyttöön. Hankkeen päätoteuttajat: Suomen vesistösäätiö sr. ja Minun mereni ry Hankkeen yhteistyökumppanit: Ympäristötiedon foorumi, Suomen Lions, Suomen Rotaryt ja Finnish Water Forum. Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: Minun mereni ry, Pauliina Toivanen: toivanenpauliina@gmail.com , p. 0451664270 Suomen vesistösäätiö sr, Liisa Hämäläinen: liisa.hamalainen@vesistosaatio.fi , p. 0445373398

Ilmainen, eri oppiaineita yhdistävä Itämeri-oppimisympäristö sisältää Minun mereni -elokuvan, yli 30 tehtävää, opettajan materiaalin ja valokuvakirjaston lasten ja nuorten käyttöön. Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -tehtävät haastavat kaikenikäiset koululaiset alakoulusta lukioon tutkimaan ja pohtimaan omaa mertaan ja Itämeren arvoa ihmiselle. Tehtävät tukevat lasten ja nuorten omaa ajattelua sekä eri oppiaineiden välistä yhteistyötä. Tehtävät noudattavat opetussuunnitelmaa: materiaalin avulla koulu voi järjestää helposti koko koulun Itämeri-päivän tai eri oppiaineita yhdistävän Itämeri-jakson. Opetussuunitelman mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus osallistua vähintään yhteen monialaiseen oppimiskokonaisuuteen lukuvuoden aikana. Oppimisympäristö on Minun mereni ry:n, Koulukinon, Biologian ja maantiedon opettajien liitto BMOL ry:n ja Luontoliitto ry:n yhteistyön tulos. 1.4.2025 peruskoulun ala- ja yläkoulut sekä lukiot saavat käyttöönsä täysin uudenlaisen oppimisympäristön , joka on luotu Ari Heinilän Minun mereni -elokuvan (2024) pohjalle. Koulukinon suoratoistopalvelusta ilmaiseksi tilattava elokuva vie oppilaat kolmen vartin oivaltavalle tutkimusretkelle saariston sokkeloihin ja Itämeren syvyyksin. Minun mereni ry:n ja Matila Röhr Distribution Oy:n elokuvayhteistyö mahdollistaa näytöksien järjestämisen myös paikallisiin elokuvateattereihin. Elokuvassa Itämerta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta – elävänä, mahdollisuuksien merenä. Elokuvan katsomisen jälkeen opettajien ja oppilaiden on houkuttelevaa aloittaa oman merisuhteen vahvistaminen mielenkiintoa herättävien, monialaisten ja luovien tehtävien avulla. – Tehtävissä esimerkiksi tutkitaan hylkyjä, tutustutaan sukeltamiseen ja meriharrastuksiin, pohditaan jokaisenoikeuksia sekä opitaan Itämeren ekologiaa ja lajeja. Maastoretki-tehtävät ohjaavat tutkimaan meriroskaa, ottamaan vesinäytteitä ja mittaamaan veden näköisyyttä, Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristön projektinjohtaja Päivi Lehti kertoo. Itämeri-oppimisympäristö tarjoaa mahdollisuuden eri oppiaineiden yhteisyöhön Uuden digitaalisen Itämeri-oppimisympäristön suurin etu on siinä, että meri ja järvet voi hallitusti ottaa useamman oppiaineen opetukseen ilmiölähtöisesti. Tehtäviä ovat laatineet eri oppiaineiden kokeneet opettajat ja ympäristökasvattajat yhdessä, mikä tekee materiaalista aidosti monialaisen ja eri oppiaineita luontevasti yhdistävän. Esimerkiksi yhtenäisessä peruskoulussa koko koulu 1-luokasta 9-luokkaan voi käyttää samaa materiaalia koulun Itämeri-päivänä tai eri oppiaineiden opettajat voivat järjestää yhteisiä oppimisjaksoja. Visuaalisesti innostava oppimisympäristö on toiminnoiltaan helppokäyttöinen. Valittavana on yli 30 tehtävää, opettajan materiaali ja elokuvantekijä Ari Heinilän valokuvakirjasto lasten ja nuorten omiin tuotoksiin. Rajaustyökalun avulla opettajan on helppo löytää omaa opetusta tukevia tehtäviä. Myös oppilaat pystyvät etsimään itseään kiinnostavia tehtäviä hakutyökalujen avulla. Opettajille on tarjolla myös tulostettavia materiaaleja ja tehtäviä. – Mukana on paljon vuorovaikutteisia ja toiminnallisia tehtäviä, joiden avulla keskustellaan, pohditaan, opitaan uutta, otetaan kantaa ja luodaan omia tuotoksia sekä annetaan positiivista vertaispalautetta. Omia ajatuksia ja pohdintoja voi esittää vaikkapa draaman tai kuvataiteen keinoin, tarinoimalla tai säveltämällä, Lehti avaa. Tehtävät virittävät pohtimaan omia tunteita ja asenteita Itämerta kohtaan Tehtävät myötäilevät Minun mereni -elokuvan kertojien Irina Björklundin , Taneli Mäkelän ja Martti Suosalon suhdetta Itämereen. Niissä painottuvat myönteiset asiat: Itämeri on elinvoimainen, mahdollisuuksien meri! – Tehtävät virittävät pohtimaan omia tunteita ja asenteita Itämerta kohtaan ja kannustavat lapsia ja nuoria kertomaan omista luontokokemuksistaan ja omasta merisuhteestaan. Pedagogisena ajatuksenamme on liittää ympäristökasvatukseen myös asenne- ja tunnepuoli, Lehti kertoo. Elokuvan etuna on, että se avaa merta myös niille oppilaille, jotka eivät asu tai lomaile rannikon läheisyydessä. Elokuva havainnollistaa, miten jokainen on osa suurta kokonaisuutta ja veden kiertokulkua. Koska kaikki vedet laskevat lopulta mereen, elokuva kannustaa luomaan suhteen myös omaan lähivesistöön. – Oma merisuhteeni alkoi muodostua lapsena Astrid Lindgrenin saduista ja myöhemmin Enid Blytonin kirjoista. Myös Minun mereni -elokuvan kautta saa kosketuspintaa Itämereen: meriseikkailut kiehtovat, vaikka ei olisi ikinä merellä käynytkään, Lehti toteaa. Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! julkaistaan 1.4.2025! www.innostuitameresta.fi www.koulukino.fi Oletko opettaja? Tilaa Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -uutiskirje: saat vaihtuvia vinkkejä teemapäivien ja oppimisjaksojen järjestämiseen eri vuodenaikoina. Jaa uutiskirjeen tilauslinkki ja tietoa uudesta oppimisympäristöstä myös kollegoillesi! TILAA UUTISKIRJE TÄSTÄ Lisätietoja: Minun mereni ry:n toiminnanjohtaja Karri Kivelä, karri.kivela@minunmereni.fi , p. +358 413179550 Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -projektinjohtaja Päivi Lehti, paivi1.lehti@gmail.com , p. 0400403255 Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -rahoittaja: ELY/Ympäristökasvatus Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -yhteistyökumppanit: Minun mereni ry, Koulukino, Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Luontoliitto ry Minun mereni -elokuvan toteuttajat: Motion Oy / Ari Heinilä ja Minun mereni ry Minun mereni -elokuvan rahoittajat: Weisell säätiö, Ålandsbanken Itämeriprojekti, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Svenska kulturfonden, Ympäristöministeriö, Konstsamfundet Minun mereni -elokuvan yhteistyökumppanit: Matila Röhr Productions Oy

Elokuvantekijä Ari Heinilän Minun mereni -elokuva valloittaa yhä uusia yleisöjä lauantaina 25.1.2025 EDUCA-messuilla . Elokuvassa Itämeri näyttäytyy kauniina, rauhoittavana, kutsuvana ja innostavana. Myös elokuvan pohjalle rakennettu, maaliskuussa julkaistava ja täysin uudenlainen Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristö tarjoaa myönteisiä tunteita herättävää materiaalia. Koko Suomen rannikkoseutu yhdisti todennäköisesti ensimmäistä kertaa historiassaan voimansa, kun elokuvantekijä Ari Heinilän Minun mereni -elokuva esitettiin Itämeripäivänä 29.8.2024 ja seuraavan viikonlopun aikana kaikissa Suomen Itämeren rantakaupungeissa, viidessä rannikkokunnassa ja Rovaniemellä. Nyt Itämeren saariston sokkeloihin ja veden syvyyksiin pääsevät sukeltamaan myös opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset sekä koululaiset, kun elokuva näytetään lauantaina 25.1.2025 Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä EDUCA-messuilla. Ari Heinilän Minun mereni -elokuva syntyi elokuvantekijän halusta näyttää se fantastinen maailma, mikä Itämerellä odottaa – kun on vain tarpeeksi innostunut ja kiinnostunut tutkimaan sitä. Elokuvan tarinaa kuljettavat kerronnallaan Minun mereni -kummit Irina Björklund , Taneli Mäkelä ja Martti Suosalo , joihin Heinilä on tutustunut meriseikkailujensa lomassa. – Kaikkein parhaimmat kokemukset saa, kun merelle lähtee mahdollisimman pienellä aluksella, kuten sup-laudalla tai kanootilla. Silloin pääsee hiipimään luotojen sokkeloissa ja tutkailemaan lintuja, hylkeitä ja saukkoja paljon lähempää, jo 40 vuotta Itämerellä seikkailujaan dokumentoinut Heinilä vinkkaa. Katso elokuvan traileri:   https://www.youtube.com/watch?v=4il5lei5ZcU Omakohtainen kokemus kannustaa merensuojelijaksi Minun mereni -elokuvassa katsoja kohtaa Itämeren monet kasvot, myös kaltoin kohdellun ystävän. Ari Heinilä on itse todistanut Hangon Täktominlahdella, mökkirantansa lähellä, miten entinen kalojen kutupuro muuttuu viemäriksi ojitetulta suoalueelta ja maanviljelyksiltä mereen valuvien, rehevöittävien päästöjen vuoksi. Heinilä havahtui ja ryhtyi toimenpiteisiin. Minun mereni -elokuvan tekeminen innosti samannimisen järjestön perustamiseen – rannikkokaupunkien ja -kuntien sekä harrastusseurojen yhdistäjäksi ja korjaushankkeiden toimeenpanijaksi. Ympäristökasvattajana Minun mereni -järjestö haluaa innostaa jokaista vahvistamaan suhdettaan Itämereen ja löytämään itselleen mielekkään meriharrastuksen. Heinilä tietää, että se on kutsu myös Itämeren suojelijaksi. – Toivon, että etenkin nuoret innostuvat elokuvasta. Haluamme olla mukana kasvattamassa uutta sukupolvea, jolla on luontotuntemusta ja joka ymmärtää sekä kohtelee mertamme edellisiä sukupolvia paremmin, Heinilä sanoo. Täysin uudenlainen, ilmiölähtöinen Innostu Itämerestä! Känn Österjön! -oppimisympäristö julkistetaan EDUCA-messuilla lauantaina 25.1.2025 klo 15.15 VISIO stagella näytettävän Minun mereni -elokuvan jälkeen. Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristö julkaistaan huhtikuussa EDUCAN lisäksi Minun mereni -elokuva on Ulkoministeriön Suomen edustustojen ja Suomi-koulujen käytössä ulkomailla. Kotimaassa opettajat pääsevät tilaamaan elokuvaa maksutta käyttöönsä huhtikuusta lähtien Koulukinosta. 1.4.2025 julkaistaan myös täysin uudenlainen, elokuvan pohjalle rakennettu Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristö, jota Minun mereni ry viimeistelee parhaillaan yhteistyössä Koulukinon , Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n ja Luontoliiton kanssa. Lauantaina 25.1.2025 Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä EDUCA-messuilla uutta oppimisympäristöä esitellään klo 15.15. VISION stagella näytettävän Minun mereni -elokuvan jälkeen. Merellinen oppimateriaali tarjoaa kouluille innostavia, luovia ja toiminnallisia Itämeri-oppimistehtäviä ja haastaa kaikenikäiset koululaiset alakoulusta lukioon tutkimaan ja pohtimaan omaa mertaan ja Itämeren arvoa ihmiselle. Selainpohjaista oppimisympäristöä voi käyttää yhdellä oppitunnilla tai sen innoittamana voi toteuttaa koko koulun monialaisen oppimiskokonaisuuden. Maksuton ja kaikille avoin materiaali noudattaa ja täydentää nykyistä opetussuunnitelmaa. Uutta Itämeri-oppimisympäristöä parhaillaan työstävä opettaja ja ympäristökasvattaja Maija Flinkman muistuttaa, että ympäristökasvatus ei ole vain biologian ja maantieteen asia. Ympäristöongelmien ratkaisut kuuluvat kaikkien oppiaineiden listalle. Siksi Itämeri-tehtäviä ovat nyt laatineet eri aineiden opettajat ja ympäristökasvattajat yhdessä. – Uuden Itämeri-oppimisympäristön suurin etu on siinä, että meri ja järvet voi hallitusti ottaa useamman oppiaineen opetukseen ilmiölähtöisesti tai eri oppiaineita yhdistäen, Flinkman kertoo. Uusi Itämeri-oppimisympäristö näyttää Itämeren elävänä, mahdollisuuksien merenä ja kannustaa lapsia ja nuoria ottamaan kantaa sekä vaikuttamaan. Oppimateriaalia voi käyttää esimerkiksi teemapäivänä tai teemaviikolla, laajemmin tai suppeammin eri oppiaineiden opetuksessa. Aivan, kuten Minun mereni -elokuvakin, myös sen innoittamana rakennettu oppimisympäristö on tehty tunteita herättäväksi. Flinkmanin mielestä on tärkeää ohjata oppimista etenkin myönteisiin tunteisiin: Itämeri elää! Se on ihastuttavien, ihmeellisten eliöiden koti! – Tunne ja ympäristönsuojelu kulkevat käsi kädessä. Jos tunteet ovat negatiivisia, ihminen torjuu asioita. Valitettavasti näin on monen ympäristöasian kohdalla jopa ahdistukseen asti. Jos tunteet ovat positiivisia, ihminen haluaa tietää ja suojella lisää, Flinkman sanoo. Itämeren lähihistoria todistaa: muutos parempaan voi tapahtua heti Itämeri on käsittämättömän ainutlaatuinen ja uskomaton ekosysteemi, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Itämeri tarjoaa tietoa niin evoluutiosta kuin maailman meriekosysteemeistäkin. Lisäksi Suomessa ihmiset vauvasta vaariin saavat jokaisenoikeuksiensa turvin nauttia saaristosta kaikkina vuodenaikoina. Itämeri ja sen rannikko ovat tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla. Vaikka Itämeri kärsii joistakin ongelmista, eikä niitä ole syytä vähätellä tai peitellä, esimerkiksi ympäristömyrkkyihin on yhdessä löydetty myös ratkaisuja lainsäädännöllä ja uusilla innovaatioilla. Itämeren tila oli vielä 70- ja 80-luvulla monin paikoin hälyttävä teollisuuslaitosten sinne laskemien myrkyllisten kemikaalien vuoksi. Silloin uimakelvottomiksi todistetuilla rannoilla voi kuitenkin nykypäivänä jälleen uida. Myös pahasti saastuneita mereen laskevia jokia on saatu kunnostettua ja palautettua kalastuskelpoisiksi. Itämeren lähihistoria muistuttaa siitä, miten ihmisten aktiivisella toimijuudella ja lainsäädännön sekä teknologian yhteispelillä muutos parempaan voi tapahtua välittömästi. Se luo toivoa yhä paremmasta. – Itämeri on menossa parempaan suuntaan. Rehevöitymistäkin yritetään taklata monella eri tavalla ja tuntuu, että nämä asiat toimivat, Maija Flinkman toteaa.

Muusikot lahjoittivat äänensä ja sävellyksensä Itämerelle. Tänään, Kalevalan päivänä 28.2.2025 julkaistu Minun mereni -elokuvan nimikappale on utuinen ja uhmakas runonlaulu vienoille vesille, luomakunnan synnyille syville. Sävellys ja sovitus: Timo Kiiskinen ja Timo Hietala. Solistit: Irinina Björklund, Värttinän tytöt. Videotuotanto: Motion Oy. Kuvaus, käsikirjoitus, leikkaus: Ari Heinilä. Lauluntekijät Timo Hietala  ja Timo Kiiskinen  olivat jo pitkään ihailleet toistensa tuotoksia ja haaveilleet yhteistyöstä. Elokuvantekijä Ari Heinilä oli puolestaan lumoutunut Kiiskisen ja Matti Mikkolan Minun Suomeni -kappaleesta ja unelmoi saavansa siitä merellisen version elokuvansa nimikappaleeksi. Heinilä kirjoitti siihen jopa uudet sanat – mutta sai Kiiskiseltä pakit. – Sain kuulla, että Minun Suomeni oli jo sen verran pyhä, ettei sitä haluttu sörkkiä. Sen sijaan Timo ehdotti, että he tekisivät Timo Hietalan kanssa ihan kokonaan uuden biisin, Heinilä muistelee. Heinilä pidettiin täysin pimennossa luomisprosessin aikana, koska mitään keskeneräistä ei haluttu esitellä. – Se ei ollut mitään sellaista, mitä odotin. Se oli omaperäinen sävellys! Oli mahtavaa, että kaikki muusikot halusivat lähteä mukaan pro bono, kuten koko elokuvahankekin tehtiin, Heinilä kiittelee. Kalevalan luomisruno taipuu oodiksi Itämerelle Heinilä lumoutui Itämerestä jo neljäkymmentä vuotta sitten. Hän alkoi dokumentoida seikkailujaan meren syvyyksissä, saariston ja luotojen sokkeloissa sekä ilmassa meren yllä. Itämeripäivänä 29.8.2024 ja seuraavan viikonlopun aikana kauan odotettu kuvamateriaali heräsi henkiin suurella valkokankaalla, kun elokuva esitettiin kaikissa Suomen Itämeren rannikkokaupungeissa, viidessä rannikkokunnassa ja Rovaniemellä. Irina Björklundia kuullaan Taneli Mäkelän ja Martti Suosalon kanssa runollisen elokuvan kertojaääninä. Näyttelijät ovat mukana myös Heinilän perustamassa Minun mereni -yhdistyksessä merikummeina. Timo Hietala ja Timo Kiiskinen kokivat nimibiisin tekemisen merkitykselliseksi ja luontevaksi tavaksi osoittaa tukeaan Itämeren suojelutyölle. Kiiskinen oli jo pitkään ihaillut Hietalan elokuvasävellyksiä. Hän kutsui Hietalan mukaan, koska halusi päästä tekemään tämän kanssa yhteistyötä. – Musiikki on ihmisen paras keksintö, meri luomakunnan kruununjalokivi. Olen liian harvoin säveltänyt lauluja, koska tasokasta originaalia tekstiä ei helposti löydy. Timo on paitsi huippu sanoittaja myös hieno laulunkirjoittaja ja erinomainen sparraaja, kun työskennellään yhdessä, Hietala sanoo. Kun Hietala oli sovittanut kaksikon yhdessä hapuileman uuden sävellyksen, Kiiskinen alkoi miettiä sanoja. Hän yritti useamman kerran, mutta ei osannut tehdä sanaakaan. Lopulta hän turvautui Kalevalaan. – Tunsin, että meri ja sen pelastaminen muuttuu banaaliksi asiaksi laulamalla siitä omia merta pelastavia ajatuksia. Meri ei ole vain meidän aikaamme, vaan se on ollut jo kauan ennen meitä ja tulee olemaan meidän jälkeemme. Sama pätee Kalevalaan. Luomisruno sopi aiheeseen mielestäni täydellisesti, Kiiskinen kertoo. – Palaset loksahtivat, kun saimme loistavan Irina Björklundin ja uhmakkaat Värttinän-tytöt mukaan. Irina sai tekstin soimaan luontevasti pienillä, mutta olennaisilla painotuksilla, hän lisää. Irina Björklundille yhteistyö tuli iloisena yllätyksenä merikummiuden myötä. – Olen aina ollut Kiiskisen kappaleiden ihailija, kääntänyt niistä pari ranskaksikin omille levyilleni. Kalevalan teksti nosti haastekynnystä – miten tehdä siitä nykykuulijalle mahdollisimman selkeää? Björklund kertoo. Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristö julkaistaan huhtikuussa 1.4.2025 Minun mereni -nimikappale tulee osaksi myös elokuvan pohjalle rakennettua Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimateriaalia. Täysin uudenlainen, ilmiölähtöinen ja kaksikielinen oppimisympäristö on Minun mereni ry:n, Koulukinon , Biologian ja maantiedon opettajien liitto BMOL ry:n  ja Luontoliiton  yhteistyön tulos. Se haastaa kaikenikäiset koululaiset alakoulusta lukioon tutkimaan ja pohtimaan omaa mertaan ja Itämeren arvoa ihmiselle. Elokuvan suoratoisto Koulukinosta, näytöksen järjestäminen elokuvateatteriin ja myös oppimisympäristön käyttö on kouluille maksutonta ainakin vuoden 2025 loppuun saakka. Jo olemassa olevasta, digitaalisesta Itämeri-oppimateriaalista uusi, kaksikielinen oppimisympäristö erottuu muun muassa tehtävillä, jotka ohjaavat pohtimaan omia asenteita ja tunteita merta kohtaan. Elokuvan tavoin oppimisympäristö näyttää Itämeren elävänä, mahdollisuuksien merenä ja kannustaa lapsia ja nuoria ottamaan kantaa sekä vaikuttamaan. Uuden Itämeri-oppimisympäristön suurin etu on siinä, että meri ja järvet voi hallitusti ottaa useamman oppiaineen opetukseen ilmiölähtöisesti, eri oppiaineiden opetusta, tieto- ja taideaineita yhdistäen. Kuuntele, jaa tai osta omaksi TÄSTÄ Elokuvan tukijat Jenny ja Antti Wihurin rahasto Weisell-säätiö Ålandsbanken, Itämeriprojekti Konstsamfundet Ympäristöministeriö Svenska Kulturfonden Elokuvan partnerit MRP Distribution Koulukino BMOL (Biologian ja Maantiedon Opettajien Liitto ry) Luontoliitto ry Sanat / Texten Minun mereni Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa. Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli; kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi. Kylin maahan kääntelihe: siihen sai sileät rannat; jaloin maahan kääntelihe: siihen loi lohiapajat; pä'in päätyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat. Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle: luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria. Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli; kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi. Mitt Havet Tiden skrider allt omsider, åren lida ännu längre, i den nya solens strålglans, nya månens matta skimmer: ständigt simmar vattenmodern, vattenmodern luftens ungmö på de vida, lugna vattnen, ibland töckenhöljda böljor framför henne våta vattnet, bakom henne klara himlen. När nu nio år ha ändats, i den tionde av somrar lyftes huvudet ur havet, höjes hennes höga hjässa; hon vill föda fram sitt foster, bringa barnet upp i dagen på den stora fria fjärden, ute på det öppna havet. Där hon hastigt vred på handen ordnade hon näs och uddar; där hon nådde till med tårna formade hon fiskegölar; där hon sam och dök för ro skull gröptes djupa vattengropar. Där hon låg mot land med sidan jordes jämna, släta stränder; där hon nådde land med foten, dit förlades vida laxvarp; där hennes huvud slog mot stranden formade hon breda bukter. Sedan sam hon längre utåt, stannade på stora havet; bådor byggde hon i havet, byggde blindskär under vattnet.

Sukellusseura Nousun sukelluskouluttaja Sami Järvinen kävi hakemassa keruuastian kuuden metrin syvyydestä tutkittavaksi Turun AMK:n laboratorioon. Kuva: Mattias Roslund. Syksyllä 2023 osoitettiin mieltä tiettävästi ensimmäisen kerran Itämeren alueella veden alla, kun 10 sukellusseuraa pitkin rannikkoa laski merenpohjaan käytöstä poistetut ja puhdistetut, posliiniset wc-pytyt. Pyttyihin oli asennettu laskeuman keruuastiat, jotka nostettiin ylös tutkittavaksi vuoden kuluttua tempauksesta. Nyt pyttyjen sisältö on tutkittu Turun ammattikorkeakoulun laboratoriossa. 10 sukellusseuraa upotti 2.9.2023 järjestetyssä Vedenalaisessa mielenosoituksessa wc-pytyt eri puolille rannikkoa valumavesien kuormittamiin kohteisiin – samankaltaisiin hotspot -alueisiin, jotka hohtavat punaisena Turun ammattikorkeakoulun, Coastrider-toimintamallin puitteissa Länsi-Uudellamaalla tehdyssä rannikkovesien tilan arvioinnissa. Kuormittuneet kohteet ovat pääosin ravinne- ja kiintoainespitoisten valumavesien seurausta. Vuoden aikana pönttöjen keruuastioihin oli kerääntynyt ainesta noin viiden senttimetrin paksuudelta. Erityisasiantuntija Matias Scheinin Turun AMK:n vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmästä kertoo, että tulos vastaa rehevien merenlahtien pohjille vuosittain kerääntyvän aineksen määrää. Vaikka pöntöt sijaitsevat eri puolilla läntisen ja eteläisen Suomen rannikkoa, suuria eroavaisuuksia niiden välillä ei ollut. – Tämä viittaisi siihen, että matalille, rannanläheisille pohjille kertyy runsaasti uutta ainesta. On kuitenkin otettava huomioon, että aineksen kertyminen pohjille on ensisijaisesti vesien vaihtumisen, virtausten ja sekoittumisen säätelemää. Myös näiden olosuhteiden määrittäminen olisi tulosten tarkoituksenmukaisen tulkinnan kannalta ensiarvoisen tärkeää, Scheinin huomauttaa. Myös muualta tulevilla valumilla huomattava yhteisvaikutus rannikkovesien tilaan Vedenalaisen mielenosoituksen laboratorioanalyysissä tutkittiin, kuinka suuri osa pönttöihin kertyneestä aineksesta on biogeenistä eli eloperäistä, kasvien ja eläinten liuottamaa. Rannikkovesiin päätyy maalta tulevien valumien kautta myös runsaasti minerogeenistä eli alun perin kallioperästä rapautunutta ainesta. – Näytteiden laboratorioanalyyseissä selvisi, että keskimäärin 14 prosenttia pönttöihin kertyneestä aineksesta oli laadultaan eloperäistä. Jokisuissa ja jokien välittömässä vaikutuspiirissä eloperäisen aineksen osuus merenpohjaan kertyneestä aineksesta on tavallisesti tätä luokkaa, Scheinin sanoo. Vaasassa ja erityisesti Hangon Täktominlahdella eloperäisen aineksen osuus oli huomattavan suuri. Scheininin mukaan myös tämä selittyy osittain kohteiden eroavaisuuksilla virtausolosuhteissa, jotka vaikuttavat myös pohjille jo päätyneen aineksen uudelleensekoittumiseen – eli päätymiseen takaisin vesipatsaaseen ja laskeutumiseen pohjalle jossain muussa paikassa. – Kampanjakohteiden perusteella rannikonläheisten pohjien liettyminen vaikuttaisi olevan merkittävä ongelma myös muualla kuin suurten jokien välittömässä vaikutuspiirissä. Valuma-alueiden väliin ja ulkopuolelle jäävien pienvaluma-alueiden yhteispinta-ala vastaa lähes puolta Lounais-Suomen saaristoalueiden kokonaisvaluma-alueen maa-alasta! Tätä rannikonläheistä aluetta kutsutaan myös harmaaksi vyöhykkeeksi, koska siltä kokonaisuutena mereen päätyvistä valumista ei ole luotettavaa mittaustietoa. Tätä puutetta Scheinin pyrkii korjaamaan tutkimusryhmänsä kanssa Coastrider-kartoitusten avulla. – Kampanjan tulokset ovat linjassa sen olettamuksen kanssa, että harmaalta alueelta mereen päätyvillä valumilla on huomattava yhteisvaikutus rannikkovesien tilaan, mikä ilmenee rehevöitymisen kautta pohjien liettymisenä. Liettymisen myötä pohjat siis tukahtuvat ja niistä vapautuu ravinteita ja kasvihuonekaasuja, Scheinin summaa. Yle uutiset 7.1.2025: Itämeri avoviemärinä, Jaana Hevonoja. Lue lisää: https://yle.fi/a/74-20119926 Eloperäisen aineksen määrän kasvu kertoo rehevöitymisestä Scheininin mukaan analyyseissä haluttiin keskittyä eloperäisen aineksen määrään ennemmin kuin sen laatuun. Pönttöihin kertyneen eloperäisen aineksen voidaan sanoa muodostuneen kahta pääasiallista reittiä. Osa aineksista on syntynyt maalla ja päätynyt valumien kautta mereen. Osa on syntynyt meressä niin ikään maalta hiljattain tai aiemmin mereen päätyneiden ravinnevalumien seurauksena. – Eloperäisen aineksen kokonaispitoisuus ja -määrä on hyvä, integroiva indikaattori ilmentämään rehevöitymisen eli eloperäisen aineksen lisääntymisen varsinaista juuri syytä eli maalta mereen päätyvää, erilaisista ihmistoiminnoista johtuvaa huuhtoumaa. Vaikka erityisesti pistemäisistä lähteistä kuten teollisuudesta peräisin olevia ravinnekuormia onkin saatu viime aikoina jonkin verran hillittyä, on maalta mereen jokien kautta, hajakuormituksena päätyvän eloperäisen aineksen määrä kasvanut arviolta 50 prosenttia sitten 1990-luvun. – Tämä on tapahtunut oletettavasti ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta ehdottomasti maankäytön ja maanmuokkauksen, kuten ojitusten, mahdollistamana. Harmaalta vyöhykkeeltä mereen päätyvästä eloperäisen aineksen kuormasta vastaavaa arviota ei toistaiseksi ole tehty, Scheinin sanoo. Metsä- ja suo-ojitukset sekä maatalouden valumat rasittavat myös maailmanperintökohdetta Merenkurkkua Vaasan edustalla. Sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät pilaantuneiden ja rehevöityneiden rannikkovesien ja pohjan tilan. Kuva: Urheilusukelluskerho Delfin ry. Taistelu jatkuu: maalta merelle koituva rasitus kuriin Sukellusseurat ympäri Suomen Itämeren rannikkoseutua lähtivät kampanjaan mukaan, sillä sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät pilaantuneiden ja rehevöityneiden rannikkovesien ja pohjan tilan. Näkyvyys on hotspoteissa olematon veden alla. Vesikasvit ja levät rehottavat. Kaikkein pahimmissa kohteissa makroskooppisia leviä ja kasveja ei enää edes ole. Myös Minun mereni ry:n perustaja Ari Heinilä on nähnyt lähietäisyydeltä, miten hänen mökkinsä edustalla Hangossa sijaitseva upea Täktominlahti on turmeltunut ojitetun suoalueen vuoksi. Yhdessä paikallisyhdistyksen ja perustamansa Minun mereni ry:n voimin Heinilä on yrittänyt jo vuosia aloittaa Täktomissa ojitetun suon ennallistamishanketta. Se on kuitenkin jäänyt jumiin byrokratian rattaisiin. Vedenalainen mielenosoitus on yksi monista keinoista nostaa aihetta pohjamudista pinnalle. – Ennallistamishankkeita on vaikea saada käyntiin byrokratian ja yleisen tahtotilan vuoksi. Suomi on maailman ojitetuin maa ja tuottamattomat, ojitetut suot pilaavat vesistöjä ja merta monessa muussakin paikassa kuin Täktomissa. Siksi olisi pikaisesti luotava sellainen lainsäädäntö, joka määräisi tällaiset suot ennallistettavaksi seuraavan kymmenen vuoden sisällä, aktiivinen vesillä liikkuja, elokuvantekijä ja Itämeren suojelija toteaa. Heinilän mukaan nyt saadut tulokset olivat odotettuja. Hän toivoo, että ne kannustavat niin päättäjiä kuin rannikon asukkaita ja yhteisöjä tarttumaan toimeen. Vedenalaisen mielenosoituksen ja pyttyjen sanoma jatkuu. – Vuonna 2028, kun pytyt ovat olleet viisi vuotta pohjassa, ne nostetaan pohjasta, kuvataan, analysoidaan ja kootaan ympäristötaideteokseksi muistuttamaan Vedenalaisesta mielenosoituksesta. Kun pytyt lopulta poistetaan pohjasta, tavoitteena on, että meren tila ja näkyvyys veden alla on parantunut eikä alue ole enää hotspot! Heinilä sanoo. Tältä näyttää vuoden merenpohjassa ollut wc-pönttö ja keruuastia. Vuoden aikana pönttöjen keruuastioihin oli kerääntynyt ainesta noin viiden senttimetrin paksuudelta. Keskimäärin 14 prosenttia pönttöihin kertyneestä aineksesta oli laadultaan eloperäistä eli kasvien ja eläinten liuottamaa. Hajakuormituksena päätyvän eloperäisen aineksen määrä on kasvanut arviolta 50 prosenttia sitten 1990-luvun maankäytön ja maanmuokkauksen, kuten ojitusten, seurauksena. Kuva: Antti Iskala / Sukellusseura Nousu

Minun mereni -käsite sai alkunsa elokuvantekijä ja ITE-merentutkija Ari Heinilän innostuksesta Itämereen. Minun mereni -yhdistys kannustaa kaikkia löytämään Heinilän tavoin mahdollisuuksien Itämeren, kiehtovan meriharrastuksen ja siten myös oman tapansa tulla mukaan merensuojeluun. Minun mereni -yhdistys tarjoaa monia mahdollisuuksia oman merisuhteen vahvistamiseen ja yhteistyöhön Itämeren hyväksi – ihan jokaiselle. Elokuvantekijä ja ITE-merentuktija Ari Heinilän Minun mereni -käsite on elänyt jo vuosikymmeniä, mutta viimeisten kahden vuoden aikana se on kasvanut koko Suomen rannikkokansan yhdistäväksi Itämeri-liikkeeksi. Minun mereni tavoitteena on auttaa Suomen Itämeren rannikkoseutua, jotta maalta merelle koituva ympäristökuorma saataisiin kuriin. Vaikka olemme toimineet pienimuotoisesti vasta muutaman vuoden, olemme ehtineet olla mukana jo monessa. Tähän mennessä olemme: edistäneet Täktöminlahdella, Hankoniemellä ennallistamis- ja kunnostushanketta , järjestäneet laajaa mediahuomiota herättäneen Vedenalaisen mielenosoituksen , levittäneet tietoa Itämerestä valtakunnallisesti Minun mereni -elokuvanäytöksissä Itämeripäivänä 28.9.2024, järjestäneet Itämeren tilaan ja sen vaatimiin korjaustoimenpiteisiin syventyviä paneelikeskusteuja , tuottaneet Minun mereni -elokuvan pohjalle suunnitellun Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristön yhteistyössä Koulukinon , Biologian ja maantieteen opettajien liiton (BMOL ) , Luontoliiton kanssa ja käynnistäneet Kevennä kuormaa -viestintäkampanjan hankeyhteistyössä Suomen vesistösäätiön kanssa. Suomen Itämeren rannikkoseutu tarvitsee apuamme Itämeri-työmme on kuitenkin vasta alussa. Vaikka tietoa Itämeren tilasta ja tarvittavista suojelutoimenpiteistä on saatavilla, aktiivinen toimeenpano Suomen Itämeren rannikkoseudulla puuttuu. Pian voimaan tuleva EU:n ennallistamisen sääntökirja tulee asettamaan rannikkoseudun kaupungeille ja kunnille yhä suurempia vaatimuksia korjaustoimiin.  Rannikkopaikkakunnat tarvitsevat apuamme ja kokemuksesta tiedämme, että yhteistyöllä saamme aikaan enemmän! Uusien nettisivujemme tavoitteena on innostaa kaikkia löytämään mahdollisuuksien Itämeri ja luomaan oma henkilökohtainen suhde mereensä Itämeren suojelun, meriharrastuksien ja ympäristökasvatuksen avulla. Hankkeemme tarjoavat monia tapoja niin yksittäisille ihmisille kuin ympäristöjärjestöille ja suuryrityksillekin lähteä mukaan yhteiseen Itämeri-työhön. Meriuutisemme pitävät meriystävämme ajan tasalla kiinnostavista Itämereen liittyvistä tapahtumistamme, kuten paneelikeskusteluistamme. Minun mereni -käsitteen luoneen elokuvantekijä ja ITE-merentutkija Ari Heinilän YouTube-kanavalta löydät toista sataa videota, jotka houkuttelevat etsimään tietoa Itämerestä ja löytämään oman innostavan meriharrastuksen. Videoiden ja merellisen oppimisympäristön avulla olemme mukana kasvattamassa uutta sukupolvea, joka ymmärtää ja kohtelee Itämerta edellisiä paremmin. Minkälainen on Sinun meresi? Tule mukaan toimintaamme , löydä oma meresi ja tapasi suojella yhteistä Itämertamme.

Aloitimme yhteistyön Suomen vesistösäätiön kanssa. Sisävesien tilan parantamiseen keskittynyt Suomen vesistösäätiö toimii sisävesillä ja Minun mereni Itämeren rannikkoseudulla: yhdistämällä voimamme pystymme tekemään merkittäviä tekoja koko Suomen mittakaavassa elinvoimaisten ja kirkkaiden vesiemme eteen. Kevennä kuormaa -viestintähanke on ensimmäinen yhteinen ponnistuksemme. Minun mereni -yhdistyksen tavoitteena on saada maalta merelle koituva rasitus kuriin. Siksi aloitimme yhteistyön suomalaisen sisävesiluonnon – järvien, jokien ja pienvesien – tilan parantamiseen ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen erikoistuneen Suomen vesistösäätiö kanssa.  Ensimmäinen yhteinen ponnistuksemme on Kevennä kuormaa -hanke, jonka päämääränä on vähentää erityisesti kaupunkien ja kotitalouksien vesiin päätyvää haitta-ainekuormaa. Suomen vesistöjen kemiallinen tila on arvioitu heikoksi: haitta-aineita kulkeutuu vesistöihin monia eri reittejä, esimerkiksi taajamien hulevesien ja niiden kuljettamien roskien mukana. Viemäreihin päätyy edelleen paljon myös sinne kuulumattomia aineita, kuten muovia ja lääkkeitä. Kaupunkien ja kotitalouksien kemikaalikuorma vaikuttaa myös mereemme, jonne viemäri- ja hulevedet laskevat puroja ja jokia pitkin. Hankkeessa tuodaan esiin syy-seuraussuhteita ja pieniltä tuntuvien tekojen vaikutusta laajempiin kokonaisuuksiin, kuten globaaliin luontokatoon. Kevennä kuormaa -viestintäkampanja starttaa keväällä 2025 Syksyllä 2024 alkaneessa Kevennä kuormaa -hankkeessa kartoitetaan olemassa olevaa materiaalia kaupunkien haitta-aineiden vähentämisestä, toteutetaan viestintäkampanja kansalaisille, vaikutetaan tapahtumissa ja viedään viestiä poliittisille päättäjille ja kunnille. Seuraa keväällä somekanaviamme ja tule mukaan keventämään kuormaa – asuitpa sisämaassa tai rannikolla! Olemme mukana myös Venemessuilla ystävänpäivänä 14.2.2025, jossa järjestämme aiheesta paneelikeskustelun . Hanketta rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus osana Ahti-ohjelmaa, osatoteuttajana toimii Minun mereni ry. Mukana yhteistyössä ovat Ympäristötiedon foorumi, Lionsit, Rotaryt ja Finnish Water Forum.

Helsingin Messukeskuksen Itämeripäivän teemaan sopivassa paneelissa asiantuntijat kertoivat vesistöjä rasittavista ikuisuuskemikaaleista. Vesillä liikkujat pääsivät tarkastelemaan myös omaa rooliaan vesiensuojelijana. Venemessujen paneelikeskustelu oli alkusysäys Suomen vesistösäätiö sr:n  ja Minun mereni ry:n  yhteiselle viestintäkampanjalle Neljä vedenaikaa: Kevennä tulevaisuuden kemikaalikuormaa kaikkina vuodenaikoina. Vesistöissämme on yhä enemmän kemikaaleja, jotka ovat peräisin esimerkiksi pakkauksista, tekstiileistä, harrastusvälineistä, kalaverkoista, maaleista, pinnoitteista ja pesuaineista. Näiden ikuisuuskemikaaleiksi kutsuttujen per- ja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) tiedetään säilyvän ympäristössä pidempään kuin minkään muiden synteettisten aineiden. Venemessujen Neljä vedenaikaa -paneelikeskustelussa pureuduttiin ikuisuuskemikaaleihin: Mitä nämä piilevät ikuisuuskemikaalit ovat ja miten ne päätyvät vesistöihimme? Minkälaisia vaikutuksia niillä on koko ekosysteemiimme – vesiimme, luonnon kiertokulkuun, ravintoketjuun ja ihmisen terveyteen? Lisäksi keskustelussa luotiin katsaus tulevaan ja siihen, miten jokainen voi olla yksilönä tai yhteisön jäsenenä ratkaisevassa asemassa ja keventää kuormaansa eri vuodenaikoina vesillä liikkuessaan. Panelisteina oli neljä mielenkiintoista vastuullisuusalan asiantuntijaa, jotka alustivat kukin teemaa omalla erityisosaamisellaan. Puheenjohtajana toimi Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom  ja Puoli seitsemän   -ohjelmista tuttu luontotoimittaja ja innokas meloja Tom Nylund . Nylund on viettänyt lapsesta saakka aikaa vesistöjen äärellä ja nähnyt, miten meri muuttuu. Itämeri-aktivistina hän haluaa työllään antaa äänensä myös merelle. Neljä vedenaikaa -asiantuntijapanelistit: Riku Vahala on Vesilaitosyhdistyksen  toimitusjohtaja ja tekniikan tohtori. Ennen nykyistä tehtäväänsä Riku Vahala ehti toimia yli 15 vuotta Aalto-yliopistossa vesihuoltotekniikan professorina ja muun muassa Rakennetun ympäristön laitoksen johtajana. Lisäksi hän on ollut osa-aikaisesti korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksena vuosina 2012–2019. Vahala on vaikuttanut myös useissa alan järjestöissä, kuten Vesiyhdistyksen ja Water Finns ry:n puheenjohtajana. Marja Rissanen on tekstiili- ja materiaalitekniikan insinööri, joka toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa tutkinto-ohjelman vetäjänä. Hän on työskennellyt aiemmin Aalto yliopistossa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa tekstiilialan tutkimus- ja opetustehtävissä. Rissasen erikoisalueita ovat tekstiilikuidut, tekstiilien kierrätys ja tekstiilikemia. Topiantti Äikäs  on pitkän linjan kilpaveneilijä ja pursiseura-aktiivi Lappeenrannan Pursiseurasta. Hän on toiminut Suomen purjehdus- ja veneilyseuran  ympäristökomitean puheenjohtajana ja edistänyt myös SPV:n Veneile vastuullisesti -ohjelmaa. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri aluesuunnittelusta ja filosofian tohtori kulttuurimaantieteestä. Äikäs työskentelee Mikkelissä alueellisen kehittämisen, kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen asiantuntijana. Miisa Mink  on yrittäjä ja palkittu tasa-arvo- ja ympäristöaktivisti. Hän on impact-toimisto The Activist Agencyn perustaja ja Saimaa ilman kaivoksia  -kansanliikkeen ja samannimisen yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja. Mink puhuu etenkin energiamurroksen kokonaisvaikutuksista ympäristöömme ja vesistöihimme. Kevennä kuormaa -hankkeen Neljä vedenaikaa -viestintäkampanja käynnistyy keväällä Venemessujen paneelikeskustelu oli alkusysäys Suomen vesistösäätiö sr:n  ja Minun mereni ry:n  yhteiselle viestintäkampanjalle Neljä vedenaikaa: Kevennä tulevaisuuden kemikaalikuormaa kaikkina vuodenaikoina. Keväällä käynnistyvän kampanjan tavoitteena on vahvistaa ihmisten kemikaalilukutaitoa. Näin kuluttajat oppivat tunnistamaan kotitalouksiensa ongelmakohtia, joihin voi itse vaikuttaa omaksumalla uusia toimintatapoja. Helmikuun alussa Hangon rannoille ajautuneet kasvirasvat ovat näkyvä ja pysäyttävä esimerkki siitä, miten harmittomaltakin vaikuttava aine, voi olla suurissa määrissä ja hallitsemattomana vesistöillemme hyvin haitallista. Sen sijaan ikuisuuskemikaalit, kuten PFAS-yhdisteet sisältävät tuhansia eri kemikaaleja, jotka ovat haitallisia jo pieninä pitoisuuksina myös ihmisluontokappaleille. PFAS-yhdisteet hajoavat luonnossa erittäin hitaasti ja niiden poistaminen vedestä on kallista. PFAS-yhdisteitä käytetään laajasti arjessa esimerkiksi paistinpannuissa, palonsammutusvaahdoissa, teknisissä vaatteissa, sisustustekstiileissä ja suksivoiteissa. Suurin osa ihmisen altistuksesta tulee kuitenkin ravinnon kautta. PFAS-yhdisteet kertyvät ihmisessä veren proteiinin, maksaan ja munuaisiin ja voivat aiheuttaa terveyshaittoja, kuten maksavaurioita, kilpirauhassairauksia, liikalihavuutta, lisääntymisongelmia ja syöpiä. Kuluttaja päättää, mitä hän päästää kotitaloutensa viemäristä jätevesiin ja ulkoharrastuksistaan kaupungin hulevesiin. Kuluttajien käyttäytyminen ja valintojen vastuu on merkittävä, jos päättäjät eivät saa arjen kemikaaleja kuriin lainsäädännöllä. Kun omaa kemikaalikuormaansa oppii vähentämään, myönteisiä muutoksia voi havaita vesistöjen lisäksi myös omassa terveydentilassaan. Oma vesisuhde paras väylä vesien suojelijaksi ja arjen aktiiviseksi toimijaksi   Neljä vedenaikaa -viestintäkampanjan merikummina ja kasvona nähdään vapaasukeltaja Johanna Nordblad . Meriharrastajien perustamassa Minun mereni ry:ssä tiedetään, että oma vesisuhde on väylä vesien suojelijaksi ja arjen aktiiviseksi toimijaksi. Sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät veden tilan muutokset. – Vapaasukeltaessa tunnen syvää rauhaa ja myös lapsenomaista iloa, jota koin pienenä sukellellessani. Parhaimmillaan saatan vain kellua aallokossa sukeltelemassa ja snorklailla puoliunenomaisessa tilassa. Keskityn vain hetkeen, sukeltamiseen ja kehon tuntemuksien havainnoitiin. Minusta tulee osa luontoa, Nordblad kuvailee. Jos näkyvyys on ravinnekuormituksen vuoksi järvessä tai meressä heikko, sukeltaa voi vain rannoilla ja pinnalla ilman sukelluspoijua ja turvaköysiä. Sukelluskaveri pitää turvallisuussyistä nähdä koko ajan. Saastunut ja samea vesi vie äkkiä ilon myös muista merellisistä harrastuksista, kuten veneilystä. Hyvä uutinen on, että ihan jokainen vesillä liikkuja voi vaikuttaa yksilönä tai yhteisön jäsenenä yhteisen kemikaalikuormamme keventämiseen. Kevennä kuormaa -hanke , jonka osatoteutus Venemessujen paneelikeskustelu on, saa rahoituksen ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta (2023–2027) . Ahti-ohjelman tavoitteena on saada ravinnekuormitus kuriin, maan rakenne kuntoon, haitta-aineet hallintaan sekä resurssit talteen ja käyttöön. Hankkeen päätoteuttajat: Suomen vesistösäätiö sr.  ja Minun mereni ry Hankkeen yhteistyökumppanit: Ympäristötiedon foorumi , Suomen Lions , Suomen Rotaryt , Finnish Water Forum Hankkeen ohjausryhmä: Third Rock Oy , Leo Stranius Vesilaitosyhdistys , Paula Linden Lääketeollisuus ry , Arto Virtanen Oulun yliopisto , Pekka Rossi Etelä-Savon ELY-keskus , Esa Pekonen, Riina Tuominen ja Katri Senilä