Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimisympäristön merikummi, maailmanympäripurjehtija Tapio Lehtinen  kannustaa tutustumaan Itämeremme elävään ekosysteemiin ja harrastusmahdollisuuksiin. V iime vuoden Itämeripäivänä Minun mereni -elokuva näytettiin Suomen Itämeren rannikkokaupungeissa ilmaisnäytöksinä. Nyt elokuvan saa opetuskäyttöön Koulukinon  suoratoistopalvelussa – monialaisen Innostu Itämerestä! Känn Östersjön! -oppimateriaalin kera. Valmis paketti sopii täydellisesti 28.8.2025 vietettävään ja Suomen koululaiset yhdistävään Itämeripäivään. Helsingin Torpparinmäessä tartuttiin oitis Minun mereni  ja Natur och Miljön haasteeseen . 28.8.2025 järjestetään koko koulun yhteinen Itämeripäivä, johon osallistuvat yhtenäisen peruskoulun kaikki lähes 500 oppilasta luokilta 1–9. Itämeripäivän suunnittelu oli helppoa Innostu Itämerestä -sivuston  avulla, jossa on valmiita tehtäviä ja ehdotuksia esimerkiksi pajapäivän sisällöiksi. Torpparinmäen koulun opettajatiimi loi materiaalin pohjalta pajatarjottimen, josta oppilaat saavat valita mieleisensä. “Yhtenäisessä peruskoulussa halutaan lukuvuosittain työskennellä yli oppiaine- ja luokkarajojen, ja tänä vuonna eri-ikäisten yhteisen oppimisen teemaksi valittiin Itämeri”, Torpparinmäen koulun opettaja ja myös Innostu Itämerestä -sivuston projektinjohtaja Päivi Lehti  kertoo. Torpparinmäessä Itämeripäivä alkaa oman luokanopettajan tai -ohjaajan kanssa. Luokissa katsotaan Ari Heinilän  elokuva Minun mereni (2024, 44 min). Tämän jälkeen siirrytään noin kahden tunnin mittaisiin pajoihin, ja päivä päättyy yhteiseen hetkeen. Luokissa voi Itämeripäivän jälkeen jatkaa aiheen parissa: Innostu Itämerestä -sivuston avulla voi suunnitella pitkäkestoisemmankin Itämeri-jakson. Eri oppiaineita ja koululaisia luontevasti yhdistävä Itämeripäivän paketti on kunnille täysin ilmainen Viime vuoden Itämeripäivänä  Minun mereni -elokuvaesitykset saivat erinomaisen vastaanoton Suomen rannikkopaikkakunnilla. Tänä vuonna Minun mereni -elokuva ja oppimateriaali tarjotaan ilman erillisiä kustannuksia kaikkien Suomen koulujen yhteiseksi Itämeripäivän ohjelmanumeroksi, osaksi kunnan Itämeripäivän toteutusta. Esimerkiksi Raahen ja Raision peruskoulut näyttävät Minun mereni -elokuvan kaikissa peruskouluissa Itämeripäivänä 28.8.2025. Koulut aikovat hyödyntää elokuvaan liittyvää oppimateriaalia Itämeri-opetuksensa tukena koko lukuvuoden ajan. Elokuvaa näytetään Itämeripäivänä myös ainakin Mynämäen, Kempeleen, Lappeenrannan ja Raaseporin kouluissa. Espoon yhteislyseossa lukiolaiset katsovat Minun mereni -elokuvan jo 27.8. ennakkotutustumisena Itämeripäivään. Itämeripäivänä koulun ruokalassa tarjotaan Itämeri-menu ja jaetaan tietoa Itämeren tilasta muun muassa infonäytöillä. Sekä elokuva että oppimateriaali ovat saatavilla myös ruotsinkielisinä. Etenkin rannikon ruotsinkieliset kunnat ja kaupungit ovat ottaneet haasteen avosylin vastaan. Tavoitteena on saada vähintään puolet Suomen ruotsinkielisistä kunnista ja kaupungeista mukaan kampanjaan. "Det är också möjligt att boka en naturskoldag med Östersjötema tillsammans med någon av Natur och Miljös fyra våra naturskolor. Det är viktigt att barn i ung ålder förstår hur läget ser ut just nu och vilka utmaningar vi står inför i framtiden", säger Sandra Weckström , kommunikatör på Natur och Miljö. Minun mereni ry:n toiminta-alueen eli Suomen Itämeren rannikkokuntien ja -kaupunkien lisäksi myös sisämaassa on lähdetty mukaan tähän kymmenien tuhansien vesien maata, eri oppiaineita ja koululaisia luontevasti yhdistävään tapahtumaan. “Kunnalle osallistuminen Itämeripäivään sivistystoimensa puolesta osoittaa kunnan vastuullisuutta ympäristöstään ja varsinkin Itämerestä”, Minun mereni ry:n toiminnanjohtaja Karri Kivelä  sanoo. Näin koulut voivat rekisteröityä Koulukinon suoratoistopalveluun ja näyttää elokuvan: Jokaisen elokuvaa näyttävän opettajan on rekisteröidyttävä itse Koulukinon palveluun: https://koulukinosuoratoisto.fi/rekisteroidy/ . Rekisteröidy palveluun oppilaitoksen työsähköpostillasi. Tilisi aktivoidaan arkisin 24 h sisällä rekisteröitymisestä, minkä jälkeen saat sähköpostiisi vahvistusviestin. Vahvistetun rekisteröitymisen jälkeen voit kirjautua palveluun käyttäjätunnuksillasi osoitteessa https://koulukinosuoratoisto.fi/kirjaudu/   Etsi elokuva Minun mereni . Huomioithan, että elokuvaa ei voi ladata tai jakaa linkin kautta, vaan se näytetään suoraan Koulukinon suoratoistopalvelusta. Ongelmatilanteissa ota yhteys asiakaspalveluumme suoratoisto@koulukino.fi  tai puh. 040 752 6324 arkisin klo 10—12. Ohjeet: https://koulukinosuoratoisto.fi/ohjeet/ . Myös Minun mereni ry:n toiminnanjohtaja Karri Kivelältä voi kysyä apua ongelmatilanteissa: +358 41 3179 550, karri.kivela@minunmereni.fi Näin koulut ja kunnat voivat osallistua Itämeripäivään 28.8.2025: Jokainen mukaan lähtevä koulu voi ilmoittaa osallistumisensa suoraan John Nurmisen Säätiön Itämeripäivän tapahtumiin 28.8.2025: https://itameripaiva.fi/teot/  ellei kunnan/kaupungin sivistystoimi ole ilmoittanut kuntansa kaikkien koulujen osallistumisesta yhteisellä ilmoituksella. Projektiin osallistuva koulu sitoutuu esittämään elokuvan Itämeripäivänä 28.8.2025 joko kaikille oppilaille yhteisenä esityksenä tai luokissa suoratoistona. Lisäksi koulu sitoutuu käyttämään elokuvaan liittyvää oppimateriaalia Itämeri-opetuksensa tukena. Innostu Itämerestä! -oppimateriaali on kaikille avoin ja ilmainen eikä vaadi erillistä rekisteröitymistä: www.innostuitameresta.fi   Minun mereni ja Natur och Miljö ovat haastaneet tänä vuonna kaikkien Suomen rannikkokuntien ja 16 suurimman sisämaan kaupungin sivistystoimet mukaan. Vaikka kaikkia Suomen kuntien sivistystoimia ei   ole pystytty tavoittamaan, jokainen koulu on lämpimästi tervetullut mukaan tähän kymmenien tuhansien vesien maan koululaiset yhdistävään Itämeripäivän viettoon.

Fredrik von Limburg Stirum valokuvaa ja rakastaa luontoa. Hän on Kosken kartanon isäntä, maanviljelijä, joka kasvattaa Hereford-karjaa luomumenetelmin. Tila sijaitsee Kiskojoen varrella, joka laskee Saaristomeren laidalle. Fredrik on tehnyt paljon asioita, jotta vesistöt ja luonto voisivat alueella hyvin. Luonnon monimuotoisuus on kaiken toiminnan elinehto Fredrikin mukaan. Senkö takia myös sudet viihtyvät alueella?

Yleensä kerran kesässä tuulee reippaasti, mutta silti on lämmintä. Ja silloin myös ITE-merentutkija Arska on vesillä leikkimässä. ”Aikuinen on terve, kun hän leikkii”, painottaa tämä seitsemänkymppinen mies. Hangon Tulliniemen aalloilla on muitakin. Arska kiinnittää toimintakameran leijan kupuun, josta saa hienon perspektiivin toimintaan.

ITE-merentutkija, Ari Heinilä ei ole mikään kasvitieteilijä, mutta on kiinnostunut "hullun puutarhurin" luomuksista. Merilintujen lannoittamat karut saaret ja luodot ovat käsittämättömän hienoja kesäpuvussaan. Sieltä löytyy myös yrtti, jota on keskiajalla käytetty oluen mausteena. Päivi, Arskan vaimo käyttää samaa kasvia tuholaistorjuntaan!

Minne voin kipata veneeni säiliöstä ne tummat liemet? Ei ainakaan mereen! Pissaaminenkin kasvattaa kuuleman mukaan 400g levää. Mereni ei kaipaa enää lisää lannoitusta. Intohimoinen veneilijä ja IT-osaaja, Matti Lattu törmäsi samoihin ongelmiin. Missä satamassa on toimiva septi-tyhjennyssäiliö? Hän pohti ongelmaa ja loi lopulta sivuston SEPTIT.NET , jonne hän kokosi koko Suomen tyhjennyssäiliökannan sekä käyttäjäkokemukset. ITE-merentutkija Ari Heinilä suuntasi sukellus- ja tyhjennysreissulle Matin kanssa.

Raaseporinjoella on laaja valuma-alue. Maanviljely savipohjaisilla ja tulvivilla pelloilla on rasittanut vesialueita jo satoja vuosia. Raaseporissa käynnistettiin jo 7 vuotta sitten laaja hanke, jolla pyritään parantamaan tilannetta, joka on rehevöittanyt ja liettänyt herkkää rannikkoaluetta varsinkin Bärösundin alueella. Hanke on loistava esimerkki eri toimijoiden yhteen hiileen puhaltamisesta. Maanomistajat, maanviljelijät ovat innolla mukana tässä kaupungin vetämässä ympäristöhankkeessa.

Miksi Suomen Itämeren rannikkoseutu on kuin villi länsi verrattuna naapurimaa Ruotsiin, jossa parasta mahdollista teknologiaa jo käytetään jätevesien puhdistamiseen? Vaaditaanko investointeja tekeviltä yrityksiltä vesistövastuullisuutta? Ovatko kunnat ja maakunnat valmiita investointien vaatimuksiin ja ympäristövaikutuksiin? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastausta SuomiAreenan paneelissa. Puhtaan meren puolesta ry:n  vesistöjä puolustava kansalaisaloite  etenee eduskuntaan. 24.6.2025 keskustelu vihreän siirtymän investoinneista ja niiden luvituksesta Suomen Itämeren rannikkoseudulla jatkuu myös SuomiAreenassa, Porin Kaupungintalon lavalla klo 14–14.45. Reippaasti yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite Vihreä siirtymä ei saa pilata vesistöjämme  pakottaa nyt päättäjät arvioimaan uudestaan vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden raja-arvoja. Keskustelu jatkuu 24.6.2025 SuomiAreenan paneelissa, joka tarjoaa lisätietoa polttavasta aiheesta niin kunnille kuin muillekin yhteiskunnan toimijoille. Miksi Suomen Itämeren rannikkoseutu on kuin villi länsi verrattuna naapurimaa Ruotsiin, jossa parasta mahdollista teknologiaa jo käytetään jätevesien puhdistamiseen? Vaaditaanko investointeja tekeviltä yrityksiltä vesistövastuullisuutta? Ovatko kunnat ja maakunnat valmiita investointien vaatimuksiin ja ympäristövaikutuksiin? Paneelin puheenjohtajina toimivat Puhtaan meren puolesta ry:n puheenjohtaja Anne Kärki ja Minun mereni ry:n hallituksen jäsen, innovaatiokonsultti Mikko J. Salminen . Panelisteina kuullaan Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikaista , EK:n vihreän kasvun johtaja Ulla Heinosta , Hangon kaupunginjohtaja Petra Ståhlia  sekä Porin elinvoima- ja ympäristötoimialan johtaja Lauri Kilkkua . WANTED: vesistövastuullisia yrityksiä ja parasta mahdollista teknologiaa Kunnilla on tulevaisuudessa edelleen vahva rooli vihreän siirtymän teollisuuden sijoittumisessa kuntaan. Paneelissa pureudutaan siihen, mitä vihreän siirtymän mahdollinen etusijamenettelyn jatkuminen muuttaa kuntien toiminnassa. “Mikä on maakuntakaavan merkitys nyt ja tulevaisuudessa vihreän siirtymän hankkeiden sijoittumisissa? Onko maakuntakaava ohjaava, sitova vai suositus? Siinä riittää pohdittavaa niin investoinnin hakijalle kuin luvittajille”, Anne Kärki pohjustaa. Maakuntakaavan lisäksi SuomiAreenan paneelissa tarkastellaan vihreän siirtymän investointia suunnittelevan yrityksen kyvykkyyden arviointia. Suomi on houkutteleva niin sanotun puhtaan energian tuottajana, mutta miten maahan houkuteltaisiin vesistövastuullisia yrityksiä? Millaisilla yrityksillä on edellytyksiä käynnistää vihreän siirtymän hankkeita, jos niiltä edellytetään ympäristölupaa, vesilupaa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA)? Anne Kärki muistuttaa, että jos lupien käsittelyä lainsäädännössä nopeutetaan, tulee lupahakemusten olla nykyistä laadukkaampia. Ympäristövaikutusten arviointia ei voi tehdä lakimuutostenkaan jälkeen pikana. “Kompensointi ennallistamisvelvoitteilla on jälkikäteen mahdotonta – etenkin, jos jo valmiiksi heikossa ekologisessa tilassa ollutta aluetta on heikennetty entisestään”, Kärki huomauttaa. Parasta mahdollista teknologiaa jätevesien puhdistamiseen on jo olemassa, ja sitä käytetään muun muassa Itämeren toisella puolella. Miksi Suomi odottaa EU:n päätöksiä ja pakkoa, kun se voisi olla edelläkävijä ja ympäristöteknologian osaaja Ruotsin tavoin? “Teknologia ei saa aiheuttaa haittaa ympäristölle. Jos se aiheuttaa, pitää kehittää teknologiaa, joka poistaa haitan. Jos viranomaiset eivät pistä insinööriä selkä seinää vasten, insinööri ei ratkaise näitä ongelmia. Lainsäädännön kautta on luotava puitteet, jotta joudutaankin vähän rutistamaan. Siten syntyy uusia innovaatioita. Jos pystymme valmistamaan maailman puhtaimpia akkuja, sellua ja metalleja, tätä teknologiaa on mahdollista viedä myös muualle”, diplomi-insinööri Mikko J. Salminen haastaa. Tutustu SuomiAreenan koko ohjelmaan: www.suomiareena.fi

Vedenkäsittelyteknologia on jo olemassa. Tarvitaan vain yhteinen tahtotila, joka turvaa niin erinomaisten vesien säilymisen kuin hyvän tilan saavuttamisen myös Itämeren kuormittuneelle Suomen rannikkoseudulle. 26.11.2024 järjestetyssä Vihreä siirtymä ei saa pilata vesistöjämme -paneelissa keskusteltiin valmisteilla olevan lakimuutoksen ongelmakohdista ja luotiin katsaus myös vesiensuojelun historiaan. Lainsäädännön ja teknologian yhteispelillä muutokset, jotka tähtäävät vesiemme parempaan tilaan, on pystytty ennenkin tekemään välittömästi – miksei siis nytkin? “Emme osaa suojella sellaista, jota emme ymmärrä, joten varovaisuusperiaatteen noudattaminen ja tiedon lisääminen kaikilla päätöksenteon tasoilla on nyt erittäin tärkeää. Toistammeko metsäteollisuuden 70-luvun virheet vihreässä siirtymässä?”, kysyy Puhtaan meren puolesta ry:n Miisa Mink somepostauksessaan. Vihreä siirtymä ei saa pilata vesistöjämme -paneeli esitteli 26.11.2024 mielenkiintoisen kattauksen niin Suomen vesiensuojelun historiasta kuin mahdollisen lakimuutoksen vaikutuksista vesistöihin. Lainsäädännön ja teknologian yhteispelillä muutokset, jotka tähtäävät vesiemme parempaan tilaan, on pystytty ennenkin tekemään välittömästi. Näiden päätösten ja ratkaisujen ansiosta kukaan ei ole lopulta menettänyt mitään, vaan päinvastoin. Vastapalkaksi on saatu lisää hyvinvointia – kirkkaampia uimavesiä, terveempiä kalakantoja ja puhtaasta luonnosta ammentavan matkailualan. Miisa Mink ,   Saimaa ilman kaivoksia ry:stä tähdensi puheenvuorossaan, miten Suomesta puuttuu jäte- ja purkuvesialueiden tekniset vaatimukset, rakentamisen ohjeet ja valvonta. Vedenkäsittelyteknologia on kuitenkin jo olemassa. Tarvitaan vain yhteinen tahtotila, joka turvaa niin erinomaisten vesien säilymisen kuin hyvän tilan saavuttamisen myös Itämeren kuormittuneelle Suomen rannikkoseudulle. “Tiedämme, että se ei ole totta, kun kiljutaan kaiken teollisuuden loppuvan Suomesta tänään, jos teollisuutta millään tavalla rajoitetaan. Niin kiljuttiin myös silloin, kun lapsityövoimaa ja orjuutta kiskottiin tästä maailmasta. Olemme samanlaisessa käännöskohdassa. Raha on virtaa, joka aina löytää uudet kanavansa. Entä jos erinomaisen tilan vesistöt olisivatkin se kaikkein tärkein juttu ja vasta sen jälkeen katsottaisiin, mitä muuta me voimme tehdä?” Mink kysyy puheenvuorossaan. Vesienpuhdistamisesta vientituote Vihreä siirtymä tulee kuormittamaan tulevina vuosina Suomen vesistöjä ennennäkemättömällä tavalla. Samaan aikaan Suomen hallitus on säätämässä lakia (HE175/2024), joka sallisi akku- ja kaivoshankkeille uusia ympäristölupakohtaisia poikkeuslupia vesien tilan heikentämiseen. Ympäristöjärjestöjen mielestä Suomi tekee ilmastopolitiikkaa vesistöjen kustannuksella. Mineraalipotentiaalia sisältävät alueet sijoittuvat pitkälti samoille alueille kuin erinomaisen tilan vesistöt. Hallituksen esitys ohjaa poikkeuslupien saamista näihin erinomaisen tilan vesistöihin, kuten Saimaaseen. Uhkana on, että metallimalmikaivokset saavat luvan heikentää vesistöjä erinomaisesta hyvään tilaan. Osa kaivoksen jätevesistä voitaisiin pumpata järviin ja raskasmetallit valuisivat kaivannaisjätealueilta ympäristöön satoja, ellei tuhansia vuosia. Miten voidaan taata, että vesistöjen pilaaminen pysähtyisi edes hyvään tilaan, kun tiedetään, että metallimalmikaivosten ympäristöongelmat jatkuvat vuosikymmeniä? “Teknologia, jota käytetään ei saa aiheuttaa haittaa ympäristölle. Jos se aiheuttaa, pitää kehittää teknologiaa, joka poistaa haitan. Jos viranomaiset eivät pistä insinööriä selkä seinää vasten, insinööri ei ratkaise näitä ongelmia. Lainsäädännön kautta on luotava puitteet, jotta joudutaankin vähän rutistamaan. Siten syntyy uusia innovaatioita. Jos pystymme valmistamaan maailman puhtaimpia akkuja, sellua ja metalleja, tätä teknologiaa on mahdollista viedä myös muualle”, Minun mereni hallituksen jäsen ja diplomi-insinööri Mikko J. Salminen totesi puheenvuorossaan. Vihreää siirtymä välttämätön – niin myös luonnonvarojen kestävä käyttö Historia auttaa ymmärtämään päätöksenteon merkitystä nykypäivään. Tämä päivä on seuraavien sukupolvien historiaa. Eurooppa on pitkälti jo pilannut omat pintavetensä ja siksi Suomen tulisi tehdä kaikkensa suojellakseen ja säilyttääkseen erinomaisen tilan vesistönsä. EU:n vesipuitedirektiivi sallii kansallisia poikkeuksia, mutta ei velvoita niihin. Suomella on vielä mahdollisuus valita toisin. Vesistöjämme ei tarvitse uhrata vihreän siirtymän investointien nimissä! Puhtaan meren puolesta ry:n Anne Kärki muistutti, että kaiken, mitä markkinoidaan vihreänä siirtymänä pitäisi täyttää myös EU:n kestävien sijoitusten periaate: yhtä ympäristötavoitetta edistäessä ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa muille ympäristötavoitteille (DNSH: Do No Significant Harm, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2020/852 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ei merkittävää haittaa -periaate). Tätä ei kuitenkaan ole määritelty toukokuussa voimaan tulleessa European Critical Raw Materials Act (CRMA) -asetuksessa eli kriittisiä raaka-aineita koskevassa säädöksessä. “Kuka merkittävän haitan aiheuttamisen arvioi, jos ei Suomi omissa intressivertailuissaan? Vaikka vihreä siirtymä on välttämätön, yksi selkeä periaate on myös luonnonvarojen kestävä käyttö. Lakien ei tule heikentää vesistöjemme tilaa, vaan edistää erinomaisen tilan pysymistä ja hyvän tilan saavuttamista”, Kärki sanoi. Tietoa viranomaisten päätösten tueksi on saatavilla. Suomen ympäristökeskus SYKE julkaisi hiljattain Policy Briefin , joka auttaa viranomaisia arvioimaan teollisuuden alueiden lupahakemuksia ja esimerkiksi sitä, missä pitoisuuksissa sulfaatti on vesistölle haitallista. “Pitoisuus on ratkaiseva ja jos sekoittuminen ei ole kunnollista, niin aivan varmasti esiintyy haittavaikutuksia”, SYKEn erikoistutkija Seppo Knuuttila  totesi. Toivomme että niin Policy Brief kuin tallenne paneelikeskustelusta tavoittaa mahdollisimman monen päättäjän ja herättää ajattelemaan, minkälaista tulevaisuutta haluamme yhdessä rakentaa. Katso ja jaa tallenne päättäjällesi tästä: Tapahtuman päätteksi julkaistiin jatkoa lähes 70 000 suomalaisen allekirjoittamalle kansalaisadressille: Itämeri EI ole akkuteollisuuden kaatopaikka . Puhtaan meren puolesta -yhdistys julkaisi adressin inspiroiman kansalaisaloitteen, joka tähtää lainsäädännön ongelmakohtien korjaamiseen. Allekirjoita kansalaisaloite tästä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/14462 Kiitos erinomaisesta keskustelusta ja yhteistyöstä: Puhtaan meren puolesta ry , Mining Watch Finland ja Saimaa ilman kaivoksia ry . #minunmereni #kustfolket

Merikummi Tapio Lehtinen on sitkeä maailmankiertäjä, jolla ei mennyt sormi suuhun, kun Asteria -pursi painui etelämerellä aaltoihin. ITE-merentutkija on purjehtinut vain pientä Still 525-jollaa. Arska pääsi tutustumaan Tapion maailmaan, jossa hän sai ihmetellä sitä köysien, knaapien ja muiden vipstaakien viidakkoa. Hän sai kuulla myös, miten suunnistaminen kävi ilman GPS:iä ja muita nykyaikaisia keinoja.

Mies valloitti Himalajan korkeimmat huiput, mutta sen jälkeen alkoi uusi elämä, pitkälle meremme äärellä. Melontaretkellä parikymmentä vuotta sitten Veikka rantautui kaukana avomerellä, tyrskyjä uhmaavalle luodolle, jossa jökötti muumilinnan näköinen Kallbådan majakka. Ystävänsä kanssa Veikka kömpi sisään majakkaan yläkerran avonaisesta ikkunasta. Nyt mies on kunnostanut majakan ja on sen isäntä. Ari Heinilä kiersi vuosituhannen vaihtuessa maailmaa Veikan kanssa kuvaten Nettimatkaaja -seikkailusarjaa televisioon. Arska ja hänen puolisonsa, Päivi vierailivat Veikan majakalla juuri kun suuri remontti oli valmis ja keli oli kohdallaan.